Ajan kuluminen

Kappas, hyvä ehtiä blogaamaan jotain vielä tämän vuoden tammikuun puolella.. Nippa nappa, mutta ehdin.

Blogin nimen mukaisesti ehkä pitänee muistaa kertoa niistä kiloista. Joulu meni kuten oletin ja suunnittelin: sain takaisin kaikki ennen lomaa pudotetut kilot ja olen taas aloittantu niiden pudottamisen. Ja ihan hyvin etenee, kolmesta tulleesta kilosta nyt kaksi lähtenyt. Ja olen jopa muutamana päivänä ollut epäkarppi.

Tajusin tuossa yhtenä pakkaspäivänä, että voisin aloittaa taas keittojen syömisen. Jotenkin niiden tekeminen on jäänyt viime vuosina, ehkä muka siksi, että niiden tekeminen olisi jotenkin työlästä.
No, yhtenä päivänä kannoin kaupasta lihaa ja juureksia ison satsin ja panin lihan kiehumaan. Kolmen tunnin kypsyttelyllä sain ihanan liemen ja murean lihan. Seuraavana päivänä sitten vaan juurekset isoon pataan ja kiehumaan. Ja nyt on sitten keittoa moneksi päiväksi.

Nyt pitää vaan keksiä mitä muita keittoja alkaisi kokeilla. Yhdessä vaiheessa tein sipuli-katkarapu-kookos -keittoa niin usein, että siihen meni hetkeksi maku. Ehkäpä seuraavaksi jotain tomaattikeittoa..

Ei muuten enää löydy kaupasta mitään sopivaa keittolihaa - pelkkää suikaletta ja piffiä ja jauhelihaa! Löysin viimeisen kylkipaketin, jonka nappasin nopeasti. Ei ole monta vuotta taaksepäin kun kaupassa oli monenlaista "ei-niin-arvokasta" -lihalajiketta, joista oli hyvä tehdä keitto.
Ehkä ihmiset eivät enää vaan tee keittoja alusta alkaen itse..?

Pitäisiköhän tähän blogiin laittaa tunnisteeksi vaalit ja pressaehdokkaiden nimet, jotta saisin paljon lukijoita?? Kaikki keinot ja niin edelleen :D

Joulu on taas

Nyt on varmaankin hyvä aloittaa mässäilevä joululoma: kolme kiloa, se shokkimäärä, saatiin pois. Varmaankin se tulee takaisin tuossa juhlapyhien yhteydessä, mutta ainakin tiedän nyt, että saan sen haihdutettua. Joo joo, ei kukaan ole väittänyt sen olevan järkevää, jojoilun siis, mutta minähän en perinteisistä jouluherkuistani luovu, piste.

Olen päättänyt nauttia syyllisyyttä tuntematta herkuista, mutta myös sitten katkaisemaan mässäyksen ja jättää ostamatta herkkuja joulun jälkeen. Eli en siis anna putken jäädä päälle. Jos vaan nyt osaisi sitten nauttia kaikesta miettimättä niitä seurauksia. Kerta se on ensimmäinen tällekin ehkä. Vai olenko aina mässännyt joulut miettimättä seuraamuksia? Voi hyvin olla.. usein siinä on vaan sitten jäänyt se epäterveellinen tapa päälle pidemmäksi aikaa.

Noista aiemmin kirjoittamistani mielenkiintoisista "tosiblogeista" keksin eräänä yönä vielä pari hyvää: poliisin ja lääkärin. Nekin kun ovat molemmat ammatteja, joissa turpa on pidettävä tiukasti kiinni ja asiakaspalveluasenne kunnossa vaikka asiakkaana olisi täysi paska.

Nyt alkaa mukava joulukiire ja säpinä, joten kaikille 0 lukijalleni: hyvää joulua!

Blogi-ideoita

Huomaan olevani nyt hiukan ongelmallisessa tilanteessa tämän blogaamisen kanssa. Koko blogin ideahan oli alun perin kiukutella siitä, miksi elämä on niin epäoikeudenmukainen ja pistää muut vastuuseen omista kiloistaan. Niin ja siinä samassa yhteydessä ehkä valittaa muunlaisistakin elämän pikku kiroista.

Kun en kuitenkaan halua tästä blogista tehdä mitään laihdutusblogia, tuleekin eteen tenkkapoo. Mitä ihmettä tänne sitten naputtelisi?
Tätä ajatusta makustellessa aloin miettiä, millaisia blogeja olisi mielenkiintoista oikeasti seurata. Viis näistä politiikkaa kommentoivista besserwissereistä, muotiblogaajista, vauvan tai lemmikin kehitystä vauhkoavista blogeista.

Tässä muutama idea tai itse asiassa blogitoive:

1. Joku jossakin nyt tapahtumassa olevassa presidentivaalikampanjassa mukana oleva blogaisi totuuden kampanjan takajoukkojen epäloogisuudesta, riehunnasta, mokista, ideoista. Tyyliin Primary Colors.  Mutta hiukan asiaa tarkemmin ajatellen taitaa olla niin, että kotimaiset kampanjat ovat übertylsiä, eikä niistä saa revittyä mitään vessakäyntien ajoitusta mediaseksikkäämpää.
2. Joku luksushuora, anteeksi ilotyttö tai prostituotu, blogaisi rehellisesti asiakkaistaan. Ja nyt siis en tarkoita jotain ihmiskaupan uhria, joka pakotetaan hommiin olemattomalla palkalla, vaan näitä itsenäisiä yrittäjiä, jotka kertovat olevansa ylpeitä työstään eivätkä millään lailla hyväksikäytettyjä. Heidän näkemyksiään asiakkaiden kohtaamisesta ja tapahtumista voisi olla herkullista tirkistellä.
3. Joku opettaja kertoisi lähes reaaliajassa, miten hirvittävää kouluarki voi olla: rajoja tuntemattomen ja "vapaasti kasvatettujen" MaarikaJaniTiiaNicojen alkukantaisia raivareita.. tai hetkinen, ehkä näiden riiviöiden vanhempien käsittämättämiä vaatimuksia tai käyttäytymisiä.

En siis tiedä alkuunkaan onkohan jotain tällaisia olemassa blogosfäärissä, mutta ah, nuo olisivat ehkä herkullisia ja vähemmän unettavia kuin 99,6% blogeista (tämä blogi mukaan lukien).

Vaakavaikeuksia

Tietenkin kävi niin, että vaaka poksahti. Hemmetti. No ei sentään itsen alle hajonnut, se olisi ollut varmaankin moraalisesti aika järkytys ;-)
Vaaka näytti vuorotellen painoksi joko 11 kg tai sitten 112 kg ja olen suhteellisen varma, että kumpikaan paino ei kohdallani ole ihan oikein.. :-D

Nyt ollaan siis sitten tilanteessa, jossa se alkushokkipaino ei ole enää ihan vertailukelpoinen.
Onneksi talosta löytyy toinen vaaka, jota käytin sitten keskiviikkona. Se kertoi painoksi 76,4 kg. Sen toisen vaa'an ihan ensimmäinen paino, se, joka tärisytti mannerlaattoja tässä pienessä minä-universumissa, oli 77,8 kg
Ja painot on otettu hmm.. hienotunteisesti sanottuna tyhjällä vatsalla.
Tänä aamuna uudella vaa'alla (ns. täydellä vatsalla) oli paino 75,3 kg.

Vieläkin olen skeptinen, että paino putoaisi tätä vauhtia. Olen toki vetänyt karppilinjaa samaan malliin kuin ennenkin, tosin tällä kertaa verrattuna pari vuoden takaiseen aloitukseen, olen jättänyt myös kaikki karppiherkut pois. Ennen saatoin illalla ottaa vaikka jonkin suklaakermaherkun. Karppia kyllä, mutta näköjään ei myöskään pudota painoa.

Siis se näkemys, että karpatessa voisi syödä ("karppikamaa") niin paljon kuin haluaa, ei päde. Onpa ylläri. Eli aina pitää syödä vähemmän, että laihtuu. Shocking :-D
Nyt olen siis todellakin syönyt varmastikin vähemmän, mutta nälkä on pysynyt pois karppikaman ansiosta.
Se siis toimii sittenkin?!

 

Tilastoharhaa?

Lupaan myös sen, että tässä blogissa en ala hehkutella kadotettuja grammoja ja kertoilla mitä kaikkea tuli syödyksi. Olen joskus pitänyt ruokapäiväkirjaa, johon orjallisesti kirjasin kaikki syömiseni. En vaan nyt enää jälkiviisaana keksi, että mitä ihmettä se palveli?
Minua? Mutta en kuitenkaan tarkastellut sitä koskaan taaksepäin, joten kaikki kirjaukset jäivät bittiavaruuteen lillumaan.
Muita? Ketä ihmettä kiinnostaa lukea, söinkö mahdollisesti aamiaiseksi munakkaan ja lounaaksi salaatin?

Ja kirjasinko sitten sinne kaikki mahdolliset lipsumiset ja herkut rehellisesti? Muistelen ainakin merkanneeni joitakin karkkeja "pari" - olisiko sitten pitänyt luetella jokainen koko ja määrä.. Mutta jälleen - miksi? Ketä se olisi auttanut tai kiinnostanut?

Sen voinen kertoa, että päättäväisyyteni ei ole nyt horjunut yhtään eikä tämän alle viikon aikana ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Onpa saavutus, alle viikko, wau. Jostainhan se on toki aloitettava.

Kävin sunnuntaiaamuna vaa'alla, ja jossakin on nyt vika. Joko siinä ensimmäisessä punnituksessa tai sitten tässä jälkimmäisessä: painoa oli muka pudonnut 1,5 kiloa neljässä päivässä. Sanoisin, että vika on vaa'assa, koska en ole eläissäni laihtunut sellaista vauhtia. Minulla ei ole koskaan ollut "nesteitä", jotka "lähtevät ensimmäisenä".
Olen joutunut tappelemaan jokaisesta grammasta kynsin ja hampain ja ne ovat hävittyään liuenneet hyvin hitaasti. Miksi nyt olisi toisin?

No jos muistaisi punnita pari kertaa viikossa ja jos huomenaamuna sitten seuraavan kerran. Nähdään mikä vaa'an totuusarvo oikeasti on.