En ehkä hajoakaan palasiksi

Olen aiemmin kiukutellut miten olen järjettömän surkeassa kunnossa ja miten paikat prakaa hiljalleen.

No, sain nyt sitten vihdoin, vain vaivaiset 10 kk ongelman alkamisen jälkeen, aikaiseksi mennä lääkäriin. Eihän siinä edes mennyt pitkä aika!
Ja siis sain tämän aikaiseksi siksi, että kolotus oli jokapäiväistä, valvotti/herätti öisin, Burana ei auttanut ja alkoi tulla niin polviin kuin lonkkiin kipukohtauksia. Näitä siis kestin sellaiset 3 kk ennen kuin menin kysymään viisaammalta...

Olin siis jo täysin vakuuttunut siitä, että polvissa on nivelrikkoa ja lonkkien osalta tarvitaan tekonivelet asap. Niin ja kävelykepit, rollaattori sekä avustaja tukemaan kyynärpäästä.

Lääkäri tutki ja kuvattiin - ja tsädäm - EI MITÄÄN! Tai ei siis ei mitään vakavaa! Huh!
Ei nivelrikkoa (joskin lääkäri pohti kohteliaasti ääneen, että eihän se sitä tarkoita, etteikö sitä joskus voisi tulla. No tietenkin voi, ja varmaan tuleekin!).

Vika itse asiassa kumpuaa nilkoista, kun minulla on se ihme lättäjalkasisäänpäinkääntymisasento aina. Eli tartten esim. lenkkareissa pronaatiotuen. Näköjään juu tarttisin sitä aina ja kaikkialla :/

Ja kun nilkat pettää, se heijastuu siitä polviin (check), lonkkiin (check) ja selkään (check).

Nyt sitten sain fyssarilta ohjeet jumppaan - naurettavan helppoja liikkeitä, niin helppoja, että lintsaan niistä melkein joka päivä. Onneksi lonkat ja polvi muistuttelee asiasta säännöllisesti ja sitten teen jotain. Sen verran tajuan kuitenkin, että tämä(kin) asia on omassa vallassa muuttaa - jos haluan elää kivuttomana, voin siihen toistaiseksi jotenkin vähän jopa vaikuttaa.

Olenkin vähän edistystä saanut aikaiseksi. Polvi ei samalla tavalla ongelmoi, ja öiset valvottavat lonkkakivut huumataan Buranalla. En ollutkaan törmännyt ennen Burana 800 mg SLOW:n. Se toimii 86%, eli joinakin öinä aamuyöstä herään kolotukseen hetkellisesti, sillee unen läpi sen tuntien, mutta sitten saan unen päästä taas kiinni.

Se, mikä onkin ongelmallisempi - en tiedä oletteko törmänneet tai miten mahdollisesti ratkaisseet - eli sen pronaatiotuen käyttö. Nythän on jo olemassa sellaisia muotoiltuja pohjallisia, joissa on tuki oikeassa paikassa. MUTTA (there's always a but(t)!). Ne ei ole mitään 1 mm paksuisia vaan melkein 1 cm paksuja. Laita nyt sellainen omaan, normaalikokoiseen kenkään ja jalka sinne. Juu ei onnistu.
Mun jalka on 37 ja kaikki kengät on 37. Enhän mä nyt ala ostaa 38-39 kenkiä tuollaista varten! Eihän siinä ole mitään järkeä!

Nyt olen ratkaissut asian siten, että olen laittanut kenkään korotuksen, joka menee kantapään alle (auttaa toiseen ongelmaan). Ehkä sitten niitä pronaatiotuella olevia lenkkareita pitäisi sitten käyttää metsälenkeillä enemmän.. olen vaan välttänyt sitä kun siellä kengät kastuu ja menee aika mutaisiksi/märiksi useimmiten.
Ehkä mennään toistaiseksi nyt sillä jumpalla ja noilla osa-aputuilla kengissä.

Hei nythän on juhannusviikko.. Kun vielä saisi hyvät säät!
No, pari viime juhannusta on ollut niiiin surkeat säät, että ehkä paljon huonompaa ei voi tälle kesälle tulla (kuuluisat viimeiset sanat?).
Rauhallista ja ihanaa juhannusta!

Kävin sitten jäätelöllä

On erinomaisen hyvä ja tärkeää paasata hiilarihimosta ja sen selättämisestä (?) ja sen jälkeen tietoisesti mennä nautiskelemaan. Mutta mikäs sen parempaa?!

Jäätelötytti, joten menin jädelle. Kaunis päivä, lämmin, aurinko paistaa - jos sellaiseen päivään ei sovi jäätelö, niin mihin sitten??

Fazer Salmiakkijäätelö

Päätin lähteä ihmisten ilmoille ja marssin ensimmäisen kohdalle osuneen jädekioskin luo.

Olin alunperin päättänyt, että jos sitä ihanaa mustaa Fazerin salmiakkijädeä vielä on, se on valintani. En tiedä oliko se kausituote, mutta ainakaan tuolla kioskilla sitä ei ollut. Täytyy sanoa, että tuo on yksi erinomaisimmista jäätelöistä ikinä. Vaikka Pappagallon Lakritsi ja Wanhan Ajan Lakritsi (jota en ole nähnyt ekan kesän jälkeen enää) ovat erinomaisia. Mutta Pappagallon kioskia (jos niitä enää on), ei ole missään omien reittien varrella, ja tuota WAL:a ei enää tosiaankaan taida tehdä enää.
Mutta kun ei ollut salmiakkijädeä niin ei ollut.

Sekunnin sadasosan ajan leikin naurettavalla idealla, että jos ottaisi pehmistä, mutta herranjestas, eihän sitä nyt sellaista voi ottaa jos päätöksenä on PALLO vohvelilla.

Mietin myös, että jos menisin katsomaan vähän matkan päähän olisiko aiempina kesinä ollut jädekioski edelleen paikallaan (sieltä ostin nimenomaan tuota ihanaa salmiakkijäätelöä), mutta kun löytyi muuta hyvää, luovuin tästä ideasta.

Kioskilla oli tarjolla nimittäin erinomainen kakkonen, Wanhan Ajan Suklaa! Se on suklaajäätelöistä ihan top kahdessa, ellei peräti ykkönen. Suklainen, hippuja, täyteläinen maku - nammmmm.

Kuulun siihen ehdottomaan koulukuntaan, jonka mielestä kaikki jädet, joihin sekoitetaan marjoja tai hedelmiä, tulisi kasata ja räjäyttää taivaan tuuliin.
Ja niiden valmistajat ladon taakse ja..

Jäätelö ja marjat/hedelmät ei vaan toimi - paitsi pirtelössä.
Suklaa, pähkinät, salmiakki, minttu - niistä on ainoat oikeat jäätelöt tehty!

Kun mopo karkaa käsistä

Otsikko on ehkä ennenaikainen, koska sinällään mopo ei (vielä) ole karannut käsistä, mutta kyllä se jo tuossa pihamaalla keulii aika lailla. Ja siis mopo = tämä painonhallinta (mikä hallinta??) ja kilot.

Tämä tuli eilen mieleen ihan käytännön esimerkkinä.

Lounaaksi söin kaksi (itse tehtyä) lihapullaa (teollisten "liha"pullien kohdallahan liha on joskus kävellyt 3 km päästä ohi, sitä lähemmäksi lihaahan ne ei pääse), kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja aurinkokuivattua tomaatteja (sen öljy vähän sujuvoitti annosta).
Tämä siis joskus puolen päivän maissa.

Illemmalla sitten oli ruoaksi (pasta) bolognesea, meikäläisen annos kukkakaalilla. Huomaattehan, että yritän muka-karpata reippaasti. Ja onnistunkin siinä välillä 100%, välillä 31%.
Mutta... EN JAKSANUT. Ei vaan pudonnut. Söin pari lusikallista ja ei vaan jaksanut.

Keittiössä sitten myöhemmin piti laittaa ylimääräinen pasta pois, ja päätin, että otan loput lounasevääksi (niin, tämä on se 31%).
Annoksen tehtyäni pastaa jäi vielä ehkä sellainen 1 dl.
Eihän sitä pois voi heittää (muistattehan?), mutta sen lisäksi meikäläiselle iski HIMO.
Hiilarihimo.
Joten - heitin kasan mikroon, päälle voita (! - karppauksessahan rasva on tärkeää ;) ja vetelin tyytyväisenä. Ja siis JAKSOIN syödä tuon pienen kasan vaikka kukkakaali ei jotenkin mennyt.

Niin ja arvatkaa oliko ihana lounas.. pastaa naama täyteen - nammmmmmmm...

Lisäksi kävin eilen kotimatkalla kaupassa ja hain vesimelonia - ja jostain syystä sitten hain pakkaseen parit jädet. Huokaus. Oli hellepäivä ja halusin jädeä, en kuitenkaan syönyt sitä sitten eilen. Odottelevat siellä vienosti huhuillen jotain iltaa, jolloin sitten nautiskellaan taas epäteerveellisesti. Viime ajat kun mun iltaherkut on ollut nimenomaan tuo vesimeloni.

Mutta siis mopon karkailu tuli mieleen erityisesti siksi, miten paljon ajatukset nyt pyörii herkkujen, hiilareiden tms ympärillä, En siis välttämättä edes OSTA tai SYÖ, mutta mieli tekisi ah niin paljon. Eli jotain mainosta mukaillen: "Aina se on mielessä" (syöminen, hiilarit, herkut, take your pick).

Vaa'alla en ole tainnut pariin viikkoon käydä, mutta sen tiedän, että en ole laihtunut, joskaan en ehkä lihonutkaan noropaluukilojen jälkeen. Tosin, mistä sitä tietää kun ei käy - ja ainakaan housut ei muuta lupaile.

Kun ei jaksa syödä

Meikäläinenhän vetää aina massiivisia annoksia. Tai siis aika massiivisia. Sellaisia rekkakuskeille sopivia.
Mulla ei ole mitään ongelmaa vetää kokonainen pizza, ja vaikka sitä salaattia siihen lisäksi. Ja limua. Jälkkäri ehkä, sitä en ole testannut pitkiin aikoihin.

Sushien kohdalla kannattaa mennä buffettiin, kun eihän nuo isotkaan sushilounaat tee meikäläistä kuin kiukkuiseksi, eli kyllähän niitä paloja pitää ainakin parikymmentä olla!

Tämä siis taustafaktaksi.

Silti olen huomannut, että välillä mahaan ei vaan mahdu!
Ja nyt en tarkoita sitä, että olisin syönyt jo jotain ja menisin lounaalle/päivälliselle tms.

Esim. yksi aamiaistapaaminen oli jokin aika sitten.
Seisova pöytä, erilaisia aamiaistarpeita. En ollut syönyt mitään ennen.
Keräsin vähän erilaisia asioita ja smoothietakin.
Yllätyksekseni olin ekan lautasen jälkeen jo sillee suht kivasti täynnä, mutta siten, että vielä yksi kierros oli looginen. Mutta sitten ei.
Ja oikeasti kun listaan mitä söin, ja määriä, mitä söin, niin huomaan, että eihän muhun mahtunut mitään!

Ja kerran kävin aasialaisessa buffetissa, jossa otin muutaman (!, ja juu, oikeasti kolme palaa) sushipalan, vähän keittoa ja sitten jotain lihariisi/juttuja, nekin annokset pienet. Ja olin ihan ähky! Olisin mielelläni syönyt enemmän, mutta ei vaan pystynyt!

Eikä siinä vielä kaikki: jokin aika sitten kävin ravintolassa, ja otin ruoaksi kanakorin. Ei alkupaloja, mutta salaattipöydästä kaikkea kivaa kyllä.
Yllätys yllätys - en jaksanut syödä kanakoriannosta kokonaan! Ja se siis oikeasti ei ollut edes mikään iso annos, jo kun se tuotiin, mietin, että no eipä ole koolla pilattu! Mutta niin vaan kävi - jäi pari kanapalaa ja ranskalaisiakin syömättä!

Ajattelin, että josko se johtuisi housuista, mutta ei, samoilla housuilla on käyty pizzalla ja jaksettu vetää iso annos.
Jos se olisi se alkusalaatti, joka täyttää? Ei, sitä ei vedetä aamiaisella tai aasialaisessa buffetissa.

Mulla on valikoivaa jaksamista syömisten suhteen??
Tämähän alkaa olla ihan X-files -tasoinen mysteeri...

Norovirus haussa

Eipä kestänyt tuokaan vatsataudin vaikutus kauan. Mitä siihen sitten tarvittiin?
Työlounaita, työaamiaisia, läksiäisiä, valmistujaisia, tuliaisia ja mitävielälie. Niin ja kesä.
Eli ne menneet kaksi kiloa tuli kavereiden kera takaisin. Ei nyt huikeasti, mutta kilon verran.

Nyt vois miettiä lyhyttä pikaristeilylä Siljalla niin voisi päästä (hetkellisesti) eroon näistä makkaroista. Tai no eipä ne makkarat nyt niin hirveesti pienentyneet.. mutta.. Every little bit helps! ;)

Jotenkin tuntuu, että kesä on muka vaikeampaa syömisten suhteen. Uusia perunoita, jäätelöä... Tosin joulun aika on vaikeaa, keväällä on jotain kivaa ja syksyllä taas jotain masennuksenestosyötävää - kaikki ajat vuodesta on hankalia!

Jotenkin ei nyt taas ole yhtään intressiä mihinkään painon osalta, muuhun kuin kiukutteluun! Housut, siis kesähousut, vielä mahtuu päälle sillee suht ok, talvihousujen kanssa ei välttämättä oliskaan sama tilanne.. Siksikin ehkä tässä ei ole muka "mitään kiirettä" tehdä asialle jotain.

Mutta mikä sen parempi kuin kiukutella ja samalla olla tekemättä yhtään mitään asialle??

Koska enköhän mä hetken pohdinnalla saa tämän jonkun toisen syyksi. Ja saanhan mä. Kaverin, joka halusi pizzalle (tietenkin mennään pizzalle!), miehen, joka tuo sipsejä kotiin (olenhan sanonut sata kertaa, että jos tuot, mä syön!), toisen kaverin, joka tuo tuliaisina leivoksia ja suklaata. Hei leivoksia. Ja suklaata. Oikeesti. Eihän niitä voi jättää syömättä mitenkään.

Jotenkin on nyt viime ajat pukannut "pakollisia" tilanteita päälle, jossa TOKI olisin voinut olla syömättä kaikkea tarjolla olevaa, mutta miksi ihmeessä kieltäytyisin (no siksi, että ne mee vyötärölle?!). No mutku ne EI SAIS mennä vyötärölle => lakisääteistä ja sallittua kiukuttelua.

Periaatteessa mulla on kaksi vaihtoehtoa.
Joko syön enkä ota ongelmaa läskeistä.
Tai en syö.

Mutta kun olenkin nokkela, ja syön ja kiukuttelen.

Tuli testattua yksi uutuus - Mariannejäde. Oli hyvä! Marianne-karkit sinällään nyt ei ole mikään sellainen, minkä takia lähtisin kauppaan, mutta se Marianna-suklaapatukka (onkohan sitä vielä?) oli erinomaisen ihanaa. Ja tämä jäätelö on sille sukua.

Tosin tuossa, ja muutamassa muussa jäätelössä oli jotenkin nyt sellainen "lääps" -fiilis. En tiedä onko se minä, jäätelö vai mikä, mutta jotenkin noi ei maistu riittävästi oikein miltään. Siis joku sitruunajäde tai lakritsijäde on ihan hyvää, mutta maku on jotenkin... riittämätön. Saisivat tehdä niistä vahvempia! Ehkä mä alan olla menettänyt makunystyröitä tai jotain...