Kaksi asiaa, joista en luovu

.. ja toinen on salmiakki.

Itse asiassa oli tarkoitus käyttää tässä sitä 80-90 -luvun mainosta Turun sinapista (ne muistaa vain me vanhat, ristiretkien aikana syntyneet), mutta kun tutkailin, mainoksessa sanotaankin, että on kaksi asiaa, joita ei vaihda. Ja meikäläisellä kyse on nimenomaan luopumisesta.

Eli vaikka olen nyt ollut tosi kiltisti ja jätin miehen kaupasta kantamat pullat ja suklaat syömättä, salmiakista en aio luopua.
Siksi, että se on hyvää ja siksi, että jos olen lian tiukka, tulee taatusti repsahduksia.
Ja vielä siksikin, että loppujen lopuksi en syö niitä paljon per päivä, joten en usko, että painon väheneminen siihen kaatuu, tai edes hidastuu. Ja jos hidastuu, so be it.

Tänään on juoksukoulussa lepopäivä ja huomenna alkaa muka kolmas viikko jo!? Mihin tää aika oikein menee? Kohta on siis jo juhannus..

Lueskelin tuota juoksukoulun viimeistä viikkoa (niin siis kunnolla vasta nyt, kun kaksi viikkoa takana :D) ja viimeisenä päivänä sitä sitten muka pystyisi juoksemaan 10 km yhteen putkeen. Senkunnäkis..

Tänään on taas lonkkaa ja toista lantionluuta (tai mitä lie kohtaa siellä päin) kolottanut. Toivon vaan, että se on käytön puutetta eikä tarkoita sitä, että paikat alkaa pettää. Harmittaisi kuin pientä silakkaa jos tämä homma pitäisi jättää tähän.

Mut hei,eipäs maalailla mitään seinälle, pidetään se positiivisen avoimena!