Sain Ystävänpäivänä Ystävältä lahjaksi ison suklaalevyn. Hän ei tokikaan tiedä, että olen nyt tiukemmalla linjalla, ja eihän sinällään yksi suklaalevy maailmaa kaada, mutta törmäsin pohdinnoissa mielenkiintoiseen ajatuskulkuun: syödäkö koko levy kerralla (tai siis parin päivän kuluessa, en pysty vetämään levyllistä kerralla), eli siis hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä tai syödäkö tasaiseti vähän joka päivä?
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?
No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.
Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.
Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.
Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.
Kilokiukuttelija
22.2.2013
14.2.2013
Himskatti, se toimii sittenkin!
Siis tämä mitä teen.
Sain vaihdettua fat pantsit tavallisiin housuihin, joita olen viimeksi käyttänyt viime syksynä. Tai siis käytin niitä loppusyksystä ja ennen joulua, mutta ne kiristi ja mahamakkarat tursusi.
Nyt housut menevät ihan mukavasti päälle, mutta tokikin mahamakkaroita on vielä vaikka muille jakaa.
Painoa on nyt joulun lukemista lähtenyt 4,5 kg. Ei huonosti ottaen huomioon, että en ole siis kuntoillut enkä näppäimistöllä sormea jumppaamista rankempaa liikuntaa harrastanut.
Niin ja olinhan tuossa välissä flunssassakin, mutta se ei kyllä painoa pudottanut.
Yleensä kipeänä tulee ajatus siitä, että haluan ja ansaitsen hemmottelua. Nyt ajatus kävi mielessä, mutta en totellut sitä. En syönyt mitään sen kummempaa tai enempää kuin terveenäkään.
Muutenkin olen onnistunut olemaan herkuttelematta: olen ollut useissa kokouksissa, joissa on tarjolla sämpylää, upeita leipiä, leivoksia ja muuta herkkua.
En edes ajattele asiaa, en vaan ota niitä.
Siinä apuna lienee se, että minulla ei ole nälkä. Nälässähän sitä kaikki sortumiset tapahtuu. Jostain syystä syömiseni riittävät pitämään nälän loitolla eikä sortumisia ole tapahtunut. Ei sillä, että luulisin mitenkään olöevani "turvassa": yhtenä päivänä söin vähän enemmän hiilihydraatteja sisältäviä tuotteiota, ja seurauksena huomasi heti, että jo saman päivänä, ja erityisesti seuraavana, nälkä oli suurempi ja mieliteot kurkki mielen laitamilla.
Tämä semikarppaus siis toimii meikäläiselle parhaiten.
Kyllähän tämä painon putoamisvauhti varmastikin hidastuu tästä alkuhuumasta. Mutta kunhan suunta olisi edes oikea...
Sain vaihdettua fat pantsit tavallisiin housuihin, joita olen viimeksi käyttänyt viime syksynä. Tai siis käytin niitä loppusyksystä ja ennen joulua, mutta ne kiristi ja mahamakkarat tursusi.
Nyt housut menevät ihan mukavasti päälle, mutta tokikin mahamakkaroita on vielä vaikka muille jakaa.
Painoa on nyt joulun lukemista lähtenyt 4,5 kg. Ei huonosti ottaen huomioon, että en ole siis kuntoillut enkä näppäimistöllä sormea jumppaamista rankempaa liikuntaa harrastanut.
Niin ja olinhan tuossa välissä flunssassakin, mutta se ei kyllä painoa pudottanut.
Yleensä kipeänä tulee ajatus siitä, että haluan ja ansaitsen hemmottelua. Nyt ajatus kävi mielessä, mutta en totellut sitä. En syönyt mitään sen kummempaa tai enempää kuin terveenäkään.
Muutenkin olen onnistunut olemaan herkuttelematta: olen ollut useissa kokouksissa, joissa on tarjolla sämpylää, upeita leipiä, leivoksia ja muuta herkkua.
En edes ajattele asiaa, en vaan ota niitä.
Siinä apuna lienee se, että minulla ei ole nälkä. Nälässähän sitä kaikki sortumiset tapahtuu. Jostain syystä syömiseni riittävät pitämään nälän loitolla eikä sortumisia ole tapahtunut. Ei sillä, että luulisin mitenkään olöevani "turvassa": yhtenä päivänä söin vähän enemmän hiilihydraatteja sisältäviä tuotteiota, ja seurauksena huomasi heti, että jo saman päivänä, ja erityisesti seuraavana, nälkä oli suurempi ja mieliteot kurkki mielen laitamilla.
Tämä semikarppaus siis toimii meikäläiselle parhaiten.
Kyllähän tämä painon putoamisvauhti varmastikin hidastuu tästä alkuhuumasta. Mutta kunhan suunta olisi edes oikea...
27.1.2013
Herkuttelun anatomiaa
No niin, jotain muutosta sentään.. 76,6 kg tänä aamuna. Joulun shokkikiloista siis saatu noin 3,5 kg pois. Erinomaista. Mutta.. tämähän on aina se helpoin vaihe, koska tässä lähtee se joulun mässynestekilomäärä, joka on nopeasti tullut ja nopeasti lähtenyt. Tästä eteenpäin vastassa ovat pinttyneet ja juoksuhautoihin kaivautuneet rasvasolut, joita kaavitaan irti milli kerrallaan.
(Huomaa asenteeni kiloihini ja kroppaani: taistelu, sota, vihollinen, kilpailu.. kertonee kaiken oleellisen ;)
Miten tähänkään asti on pääty? Juostu huikeita maratoneja ja punnerrettu tuntikausia hikisenä kuntosalilla? Ei. Ei sittenkään. Tämä menee nyt puhtaasti varmastikin puoliautomaation piikkiin (siis tuolla ylempänä mainittuun helppoihin alkukiloihin), ja siihen, että herkut vaan väheni dramaattisesti.
Kun kotona ei ole sitä suklaarasiaa tai -levyjä, niitä on vaikeampi syödä.
Samoin jostain syystä kaupassa käydesssni olen suhtautunut välinpitämättömästi kaikkiin houkutuksiin ja herkkuihin ja ohittanut ne ajattelematta asiaa sen enempää.
Lisäksi se, että syön semi-karpisti, lienee auttanut: rasva pitää nälkää pois paremmin, eikä sokeaa hiilaritarveraivoa iske missään vaiheessa. Ei ole ollut nälkä.
Vettä join töissä parina päivänä kannullisen, mutta se nyt ei liene koskaan Se Ratkaiseva asia, jolla painoa putoaa.
Viime päivinä jostain syystä on vatsaa vähän poltellut - mitään selvää syytä en siihen keksi. Vainoharhainen sivupersoonani kehitti jo syyksi mahasyövän, koska tämä ei ole normaalia närästystä (tuttu vaiva), mutta jos tässä nyt vähän aikaa katselisi ja kuuntelisi kroppaa ennen kuin aletaan miettiä jotain kauheaa diagnoosia. Ruokavalion tai syömisten osalta en muuta keksi syyksi kuin uudet testaamani Haribon stevia-karkit. Mutta toisaalta välillä mahaa polttelee vaikka en ole niitä syönyt.
Yksi uudistus tässä hankkeessa on se Noomin käyttö. Olen aina pitänyt painon seurantaa ärsyttävänä, mutta ehkä se, että loggaan sinne ruokia (vaikka ne nyt ei tilastoidukaan sinne aina järkeästi kun sovellus on jenkkiläinen), ja painon muutosta, asia on enemmän mielessä ja skarppaan siksi paremmin.. Tiedä häntä.
(Huomaa asenteeni kiloihini ja kroppaani: taistelu, sota, vihollinen, kilpailu.. kertonee kaiken oleellisen ;)
Miten tähänkään asti on pääty? Juostu huikeita maratoneja ja punnerrettu tuntikausia hikisenä kuntosalilla? Ei. Ei sittenkään. Tämä menee nyt puhtaasti varmastikin puoliautomaation piikkiin (siis tuolla ylempänä mainittuun helppoihin alkukiloihin), ja siihen, että herkut vaan väheni dramaattisesti.
Kun kotona ei ole sitä suklaarasiaa tai -levyjä, niitä on vaikeampi syödä.
Samoin jostain syystä kaupassa käydesssni olen suhtautunut välinpitämättömästi kaikkiin houkutuksiin ja herkkuihin ja ohittanut ne ajattelematta asiaa sen enempää.
Lisäksi se, että syön semi-karpisti, lienee auttanut: rasva pitää nälkää pois paremmin, eikä sokeaa hiilaritarveraivoa iske missään vaiheessa. Ei ole ollut nälkä.
Vettä join töissä parina päivänä kannullisen, mutta se nyt ei liene koskaan Se Ratkaiseva asia, jolla painoa putoaa.
Viime päivinä jostain syystä on vatsaa vähän poltellut - mitään selvää syytä en siihen keksi. Vainoharhainen sivupersoonani kehitti jo syyksi mahasyövän, koska tämä ei ole normaalia närästystä (tuttu vaiva), mutta jos tässä nyt vähän aikaa katselisi ja kuuntelisi kroppaa ennen kuin aletaan miettiä jotain kauheaa diagnoosia. Ruokavalion tai syömisten osalta en muuta keksi syyksi kuin uudet testaamani Haribon stevia-karkit. Mutta toisaalta välillä mahaa polttelee vaikka en ole niitä syönyt.
Yksi uudistus tässä hankkeessa on se Noomin käyttö. Olen aina pitänyt painon seurantaa ärsyttävänä, mutta ehkä se, että loggaan sinne ruokia (vaikka ne nyt ei tilastoidukaan sinne aina järkeästi kun sovellus on jenkkiläinen), ja painon muutosta, asia on enemmän mielessä ja skarppaan siksi paremmin.. Tiedä häntä.
23.1.2013
Mitä ajattelin tänään?
Tai siis mitä ihmettä mietin öisin??
Joululoman jälkeen päälle jäi joku ihme moodi, jonka seurauksena valvoin (liian) myöhään eikä uni tullut. Erityisesti joululoman ihanuushan piilee paitsi niissä kaikissa herkuissa, myös siinä, että saa valvoa pitkälle yöhän lukien joain hyvää kirjaa.
No, nyt se sitten jäi päälle, valvominen, mutta sillä lailla, että päässä vaan pyörii ajatukset. Ei siis stressaavia asioita, ei mitään ongelmanratkaisupainitilanteita, vaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ajatukset poukkoilee kuin lottopallot, eikä niissä ole sinällään mitään järkevää ai sellaista, johon voisi tai pitäisi tarttua.
Koska valvominen alkoi olla jo sellaista, että se vaikutti arkeen, eli töissä väsytti ja mietitytti ajaa pitkiä matkoja, päätin kokeilla tätä uutta ihmelääkettä, anteeksi ravintolisää-vai-mikä-se-nyt-olikaan eli melatoniinia.
Minulla on lääkäriltä saatu nukahtamislääke, joka onkin ollut ihan hyvä; nukahtaa nopeasti eikä jää seuraavaksi aamuksi/päiväksi mitään seuraamuksia. Aiemmin oli toinen nukahtamislääke, joka oli surkea: ei nukahtanut ja seuraava päivä oli koko ajan tukkoinen olo.
En kuitenkaan nyt halunnut käänytä nukahtamislääkkeen puoleen, koska yllättäen sillä onkin meikäläisen kohdalla todella addiktoiva vaikutus: yhdestä (!) lääkkeestä jää päälle tarve ottaa seuraavanakin iltana jälleen lääke. Ei siis sellainen mikään narkkifiilis "tarttee saada piikkii!!!" vaan lähinnä seuraavana yönä ei uni vaan tule. Ei sitten millään.
Siksi päätin kääntyä pehmeämpien menetelmien puoleen ja testasin melatoniinia, tällä kertaa reseptillisenä. Ekana iltana nappasin rehvakkaasti kaksi pilleriä - ei mitään vaikutusta.
Parin päivän päästä otin illalla yhden - vähän väsytti jossain vaiheessa ja nukuin katkonaisen siedettävästi.
Eilen illalla otin yhden - alkoi tunnin sisällä luvatusti väsyttää, nukahdin nopeasti ja tuhisin kuin murmeli. Aamulla väsytti ehkä enemmän kuin tavallisesti (herään ärsyttävän nopeasti ja helposti virkeänä), mutta muuten olo jees. Kokeilen vielä tänä iltana miten homma toimii.
Tarkoitus ei siis ole syödä melatoniinia koko ajan, aion testata esim. miten viikonloppuyöt menee ilman sitä. Jos saisi nyt tuon unirtymin jotenkin taas haltuun. Nukkumatti tänne kiitos!
Joululoman jälkeen päälle jäi joku ihme moodi, jonka seurauksena valvoin (liian) myöhään eikä uni tullut. Erityisesti joululoman ihanuushan piilee paitsi niissä kaikissa herkuissa, myös siinä, että saa valvoa pitkälle yöhän lukien joain hyvää kirjaa.
No, nyt se sitten jäi päälle, valvominen, mutta sillä lailla, että päässä vaan pyörii ajatukset. Ei siis stressaavia asioita, ei mitään ongelmanratkaisupainitilanteita, vaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ajatukset poukkoilee kuin lottopallot, eikä niissä ole sinällään mitään järkevää ai sellaista, johon voisi tai pitäisi tarttua.
Koska valvominen alkoi olla jo sellaista, että se vaikutti arkeen, eli töissä väsytti ja mietitytti ajaa pitkiä matkoja, päätin kokeilla tätä uutta ihmelääkettä, anteeksi ravintolisää-vai-mikä-se-nyt-olikaan eli melatoniinia.
Minulla on lääkäriltä saatu nukahtamislääke, joka onkin ollut ihan hyvä; nukahtaa nopeasti eikä jää seuraavaksi aamuksi/päiväksi mitään seuraamuksia. Aiemmin oli toinen nukahtamislääke, joka oli surkea: ei nukahtanut ja seuraava päivä oli koko ajan tukkoinen olo.
En kuitenkaan nyt halunnut käänytä nukahtamislääkkeen puoleen, koska yllättäen sillä onkin meikäläisen kohdalla todella addiktoiva vaikutus: yhdestä (!) lääkkeestä jää päälle tarve ottaa seuraavanakin iltana jälleen lääke. Ei siis sellainen mikään narkkifiilis "tarttee saada piikkii!!!" vaan lähinnä seuraavana yönä ei uni vaan tule. Ei sitten millään.
Siksi päätin kääntyä pehmeämpien menetelmien puoleen ja testasin melatoniinia, tällä kertaa reseptillisenä. Ekana iltana nappasin rehvakkaasti kaksi pilleriä - ei mitään vaikutusta.
Parin päivän päästä otin illalla yhden - vähän väsytti jossain vaiheessa ja nukuin katkonaisen siedettävästi.
Eilen illalla otin yhden - alkoi tunnin sisällä luvatusti väsyttää, nukahdin nopeasti ja tuhisin kuin murmeli. Aamulla väsytti ehkä enemmän kuin tavallisesti (herään ärsyttävän nopeasti ja helposti virkeänä), mutta muuten olo jees. Kokeilen vielä tänä iltana miten homma toimii.
Tarkoitus ei siis ole syödä melatoniinia koko ajan, aion testata esim. miten viikonloppuyöt menee ilman sitä. Jos saisi nyt tuon unirtymin jotenkin taas haltuun. Nukkumatti tänne kiitos!
17.1.2013
Jaada jaada
Olin koneella itse asiassa tekemässä jotain muuta, kunnes sitten löysinkin itseni loggautumassa sisään. Alitajunta haluaa jakaa asioita? No, siinä tapauksessa jaetaan!
Painosta? No eilen oli 77,6 kg, joten alaspäin on suuntana pysynyt. Hyvä näin. Mutta eiköhän sitä takapakkiakin tule.
On se ihmismieli vaan niin hauska, että vaikka kilja kerätään usein kuukausia, tai ehkä enemmänkin vuosia, se putoamisvauhti tulisi olla päiviä tai maksimissaan viikkoja.
Tätä(kin) ajatusta vastaan yritän taistella ankarasti. Kaikki vähennys on hyvä asia. Tämä pitäisi muistaa.
Tuo aiemmin mainitsemani Noom on ihan ok kirjaukseen. Ruokailujen kirjaus on vähän heikohkoa, kun esim. jos syös vaikkapa vaaditut puoli kiloa kasviksia, se ropsauttaa kalorikulutukseksi satoja kaloreita. Mutta jos syön vaikkapa 200 g kurkkua, siitä kertyy 20 kcal ja 200 g tomaateista vaikkapa 40 kcal. Ei missään nimessä 300 tai 400 kcal. Siinä mielessä tuo ruokalaskuri ei ole kuin lähinnä ehkä päiväkirjana käytettävä. Tosin kun ei siinä niitä ruokien nimiä näy, vai luokat, ei se kovin paljon päiväkirjanakaan toimi.
Any how, tarkoitushan on kirjata siihen kilot, ja se ominaisuus toimii oikein näppärästi.
Kirjoitin aiemmin blogissa näistä ruokailujen suunnitteluista etukäteen jos olen ns. liikekannalla. Se jatkuu yhä, huomenna menossa keskustaan kokoukseen ja pähkäilen söisinkö missä ja mitä. Järkevästi joo, mutta salaattilinjalla vai jotain muuta. Saatan päätyä kanasalaattiin. Ei eettisin vaihtoehto, mutta karppia kyllä.
Painosta? No eilen oli 77,6 kg, joten alaspäin on suuntana pysynyt. Hyvä näin. Mutta eiköhän sitä takapakkiakin tule.
On se ihmismieli vaan niin hauska, että vaikka kilja kerätään usein kuukausia, tai ehkä enemmänkin vuosia, se putoamisvauhti tulisi olla päiviä tai maksimissaan viikkoja.
Tätä(kin) ajatusta vastaan yritän taistella ankarasti. Kaikki vähennys on hyvä asia. Tämä pitäisi muistaa.
Tuo aiemmin mainitsemani Noom on ihan ok kirjaukseen. Ruokailujen kirjaus on vähän heikohkoa, kun esim. jos syös vaikkapa vaaditut puoli kiloa kasviksia, se ropsauttaa kalorikulutukseksi satoja kaloreita. Mutta jos syön vaikkapa 200 g kurkkua, siitä kertyy 20 kcal ja 200 g tomaateista vaikkapa 40 kcal. Ei missään nimessä 300 tai 400 kcal. Siinä mielessä tuo ruokalaskuri ei ole kuin lähinnä ehkä päiväkirjana käytettävä. Tosin kun ei siinä niitä ruokien nimiä näy, vai luokat, ei se kovin paljon päiväkirjanakaan toimi.
Any how, tarkoitushan on kirjata siihen kilot, ja se ominaisuus toimii oikein näppärästi.
Kirjoitin aiemmin blogissa näistä ruokailujen suunnitteluista etukäteen jos olen ns. liikekannalla. Se jatkuu yhä, huomenna menossa keskustaan kokoukseen ja pähkäilen söisinkö missä ja mitä. Järkevästi joo, mutta salaattilinjalla vai jotain muuta. Saatan päätyä kanasalaattiin. Ei eettisin vaihtoehto, mutta karppia kyllä.