Kiittämättömyys kieltäytymisistä

Kävin tänään pitkästä aikaa Cittarissa täydentämässä kaapit. Aina silloin tällöin tarttee päästä hakemaan sellaista, mitä ei lähikaupasta saa ja nyt tuli muutenkin asioita tuolle suunnalle.

Kauppahaahuilun päätteeksi kävin tarkoituksella läpi jäätelölaarit, siis sen, jossa on niitä jäätelöpaketteja. Sieltä löytyi ihastuttava joku (uusi?) italialainen V:llä (?) alkava jäätelö, josta oli vielä kaksi houkuttelevaa makua jäljellä: hasselpähkinä(suklaa) ja minttusuklaa, jossa oli yllättävän vähän kaloreita, olikohan 217 kcal. Toisen kaloreita en katsonut.
Ja en siis ostanut.

Sitä pohdin kotiin ajaessa sitten, että miksi minä (tai kukaan meistä) ei saa jotenkin kiitosta/palkintoa/jotain kaikesta siitä, mitä me jätetään syömättä.

Pohdin tuossa jo aiemmin kiukuttelemaani asiaa, eli sitä, että miksi se, että olen jättänyt monia asioita syömättä, ei koskaan näy missään?
Muistelin nyt ihan konkreettisia esimerkkejäkin auttamaan kiukuttelussa:

Hampurilaiset kotona: siis sellainen kaupan sämpylä, mutta sisällä itse paistettu piffi ja kauheesti rehuja. Näitä söin 90-luvulla kolme (!) kerralla. Nyt jos tuollaista edes teen, syön yhden.
Opperavoileipä: Faijan reseptillä tehty, erinomainen leipä: ranskanleivän (tai muun vaalean leivän päälle) löysä vatkattu maustettu jauhelihataikina, paistetaan pannulla ja lisäksi paistettu kananmuna. Näitä söin 90-luvulla kuusi kerrallaan (ja se on iso annos se!). Nyt syön yleensä kaksi, kolme jos leivät ovat pieniä.
Fajitas: siis kotona itse tehtynä/kasattuna siten, että siihen tulee pariloitua broileria, avocadoa, salsaa, sipulia, paprikaa ja smetanaa/creme fraichea. Vielä viime vuonna söin niitä kerrallaan kolme. Nyt ei jaksa kahta enempää. 
Ruisleipä: sellaisia jälkiuunilimppuviipaleita meni ennen kerrallaan kuusi, nyt 3-4. Joku Vaasan Ruispala - ennen söin neljä, nyt kaksi.Kappaletta, ei paria siis.
Tacot: tacokuoria (täytettynä jauhelihalla, paistetulla sipulilla, kurkulla, tomaatilla, herkkukurkulla ja nykyisin joskus avocadolla) söin vuosikausia kuusi kpl. Nyt lopetan viiteen.

Niin ja siis tuolloin 90-luvulla kun lihoin oikein läskiksi, olin sen painoinen minkä nyt, 74 kg.
Haistakoon kohtalo/elämä/joku jossakin ison paskan.

Miksi kaikki ne kieltäytymiset ei lueta jollain tavalla eduksi? Pisteinä tai jonain muuna? Miksi siitä, että tekee oikeita valintoja ja jättää jäätelön/suklaan/herkun/karkin ostamatta ja syömättä ei siltikään sittenkään näy missään??
Kiittämättömyys on maailman palkka!