Krempasta kolmanteen

Kävin sunnuntaina  vähän pidemmän kävelylenkin, kun ilmakin oli oikein mukava, ei liian kuuma eikä satanut. Jos jompikumpi noista kriteereistä täyttyy, meikäläinen heiluu juoksumatolla.

Matolla (ja hiekkatiellä) olen vetänyt sellaisia 4-5 km lenkkejä (kun juoksumatolla tallustellessa yksi Law and Order -jakso kestää juuri sen 42 minuuttia, ja noin 4 km :D). Päätin sunnuntain kunniaksi kävellä vähän pidemmän. Pohdin ensin jopa 10 km lenkkiä, mutta päädyin sitten 7,5 km matkaan.

Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen

Kävely meni ihan mukavasti, tosin noin 4 km kohdalla vasenta jalkaa (joka siis ei ole ongelmajalkani) alkoi oudosta paikasta sattua. Tiedä sitten astuinko jotenkin vinoon tai jotain. Se ei kuitenkaan haitannut loppulenkkiä.

Mutta siis pääpointtini: myöhemmin samana päivänä sekä maanantaina olin aivan rikki! Kaikkia paikkoja kolotti ja jomotti ja tuntui kuin olisin juossut paljain jaloin tuon saman lenkin kantaen samalla keskikokoista elefanttia! Aivan käsittämättömän surkeassa kunnossa olin yhden tavallisen kävelyn jälkeen?!
En kyllä keksi miksi.. olen jospa siis saanut vedettyä lenkkejä melkein joka toinen päivä, joten ei ole kyse siitä, että olisi jotenkin rapakunnossa tauon jälkeen tai jotain... ehkä mä oon vaan rappeutunu koko eukko??

*
Eilen taidettiin saada koko maassa oikein mukavaa ilmaa - otin minäkin todisteen rakeita nakkelevasta sadepilvimassasta. Tosin ne näkyi paremmin kuvaa otettaessa kuin itse kuvassa :)

Niin ja Dajmista ette saa vieläkään rapsaa kun eilen piti syödä se minttujäde pois. Ai niin: testasin vielä siten, että otin molempia jäätelöitä eri kuppeihin, etteivät maut menisi sekaisin. Ja äyh, se Nocciola oli tooosi karseeta yksinään. Todella kitkerää! Mies saa niin syödä sen pois.