Kilokiukuttelija

27.2.2014

Valkoisia valheita

Viikonloppuna jutellessamme ystävän kanssa tarjosin yhteen kinkkiseen tilanteeseen hänelle ratkaisuksi valkoista valhetta. Siis ei niin, että itse valehtelin, vaan ehdotin, että jos sanoisi syyksi pois jäämiselle sairastumisen tms. Hän päätti kuitenkin sanoa totuuden kun tilanne tulee eteen.

Jäi sitten itselle kuitenkin mieleen tuo käsite valkoinen valhe. Kyseessähän on valhe, piste. Jos siis kertoo muunneltua totuutta, ei se mitenkään muuta sitä, että siis valehtelee. Se, että sitä kutsuu valkoiseksi, ei tee siitä vähemmän valhetta.

Ketä varten siis tuo termi on käytössä - itseä ja omia valheita varten? Selittää itselleen sopivassa saumassa, että kyse oli vain valkoisesta valheesta, eli se ei ole sillä lailla ollenkaan vakavaa..?
Onko valkoinen valhe viattomampi, puhtaampi, ei oikeastaan valhe sittenkään? Vaan muokattua todellisuutta, korjattu vastaamaan omia toiveita/haluja..? Onko se sellainen niin-lähellä-totuutta-että-on-melkein-totta? 
Valkoinen valhe ei siis ole paha asia, ei valhe sittenkään? Mutta onhan se.

Onko valkoinen valhe kelvollinen silloin, kun ei haluta loukata toisen tunteita - ja onko kyse valkoisesta valheesta kun sanotaan ystävälle, että "ei näe ollenkaan, että olet lihonut"? "Kyllä mä susta vielä tykkään"? "It's not you, it's me"?

2 kommenttia:

  1. Joissain tilanteissa ymmärrän "pienen" valheen, siis jossain suht merkityksettömässä asiassa. Olen esim. kysyttäessä sanonut kaverille, että hänen kampauksensa on hieno, vaikka oikeasti en tykännyt. Tuollaisissa tilanteissa sillä ei minusta ole väliä, itse asiassa mäkin toivoisin että mulle valehdeltaisiin vastaavassa tilanteessa!

    No, joskus tunsin ihmisen joka ei nyt varmaan ihan patologinen valehtelija ollut, mutta vähän jokaisesta asiasta oli pakko päästä sanomaan joku epätotuus. Kuten vaikka jos ei kaupungille jaksanut lähteä, piti keksiä joku hirveä stoori syyksi, eikä voinut vaan sanoa että nyt ei jaksa :D Tuollaista en kyllä pysty ymmärtämään! Joskus ne pikku valheet alkoivat saada jo niin isoja mittasuhteita, että niitä kuunnellessa alkoi itseäkin nolottaa - "Luuleeko se oikeasti että joku uskoo tuon?".

    Jotenkin nätisti voisin sanoa ystävälle lihomisesta. Siis en itse ottaisi puheeksi, mutta jos hän itse kysyisi arviota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän siis itsekin kyllä noita valkoisia valheita, mutta lähinnä sitä pohdin, että ei kai ne sen valkoisempia ole, ne on valheita. Motiivi sellaisen sanomiseen on monesti hyvää tarkoittava tai ei tarkoiteta mitään pahaa, tai halutaan miellyttää/ilahduttaa, mutta valhehan se valkoinenkin on..

      Poista