Juoksuja ja herkkuja

Päätin tehdä erillisen mukasyvällisen postauksen tuosta valheasiasta, ja tässä postauksessa taas keskitytään juoksumattoon ja, mikä tärkeintä, syömisiin :D

Tänään oli taas juoksukoulussa äärettömän ärsyttävä tehtävä: Juokse 5 km tempoa vaihdellen. Siis niinku miten?? Konttausvauhdista 100 m sprinttivauhtiin?? Ja kuinka paljon, kuinka usein, millä välillä, miten rytmitetään?
Päädyin sitten vetämään noin 400-500 m välein 100-200 m matkan nopeammin (7-7,5 km/h). Mutta vasta noin 2 km jälkeen.

Syke oli ensimmäisen kilometrin ajan ihan ok, mutta ekan tuollaisen vedon jälkeen se nousi taas sinne 80-90% tienoille.Juoksun jälkeen sykemittari kertoi, että keskiarvo oli 88% ja maksimi 103% (se taisi tulla siinä viimeisessä vedossa).

Juoksu meni siedettävän ok - eka kilometri meni sujuvasti, 1-3 km oli sellaista, että tuijottelin liikaa maton näyttöä ja viimeinen kilometri meni ajatuksella "enää kilometri!".

Mielenkiintoista oli myös, että vaikka matka oli sama, rasitus korkeampi noiden vetojen takia, kaloreita paloi 100 vähemmän kuin ekalla kerralla - eli 640 kcal!
Jos kalorien palamismäärä vähenee tätä vauhtia, siinä vaiheessa kun juoksen 10 km, mennään miinuskaloreilla :D

Eilen pähkäilin mitä tekisin ruoaksi illalla ja päädyin käyttämään pois kaikkea mahdollista pakkasesta (pitaleipää, broilerin filettä) ja jääkaapista (salaatin jämät, vihannekset). 
Kuvassa lautanen näyttää tosi täydeltä, mutta arvatkaa miten vähän yhteen pitaleipään mahtuu aineksia ja miten paljon niitä jää tuohon reunalle?!

Maustoin ja paistoin fileen paistinpannulla ja niiden valmistuttua iskin nuo pitaleivät maustumaan vielä jämämausteissa/öljyssä. Mielestäni pitaleivät on harvinaisen mauttomia ja jos voisin, paistaisin ne sisäpuoleltakin, mutta siinä menisi sitten se taskuidea ja tuloksena olisi kai jokin hampurilaiseen verrattava. Tuon syöminen on muutenkin hankalaa, joten taskuttomana menisi haarukka-veitsi -syötäväksi.

Herkuista puheen ollen - olen antanut kertoa itselleni, että uusia ikävänkauheanihania houkutuksia on taas kehitetty: Ben & Jerry'sin uudet jäätelöt..

Joitakin makuja kuulemma saa jo Suomesta.
Vaikka maailmankaikkeuden parasta jäätelöä ei enää tehdä (vanha, 90-luvun Mövenpick Chocolate Chips), nämä Ben & Jerry's jäätelöt ovat erinomaisia kilpailijoita.
Uudistettu Mövenpickin suklaa on ihan ok, mutta ei ole sitä 90-luvun voittanutta!

Maailmankaikkeuden toiseksi paras jäätelö on Pappagallon Lakritsi, mutta kuten kaikkien herkkujen kanssa, olen yrittänyt pysyä siitäkin erossa jo pitkään. Näköjään ovat muuttaneet purkin ulkonäköä siitä kun viimeksi olen sitä ostanut.

En siis osta useinkaan jäätelöä, mutta se ei tarkoita, etteikö tekisi mieli! Varsinkin noita uutuuksia tekisi mieli kokeilla, kun herkkusydän jossakin niistä mauista on kuulemma kuin Nutellaa.. (jota myös rakastan ja jätän ostamatta).
Onneksi.. niin, kai se on niin todettava, noita ei saa meidän lähikaupasta ja kauempaa ei kannata lähteä kuskaamaan kun ehtivät sulaa kotimatkalla.