Kilokiukuttelija

16.2.2014

Tavoiteajatelmia

On tässä nyt jonkin aikaa keskustelu tavoitteista, niiden tarpeellisuudesta ja millaisia kukakin itselleen asettaa.
Itse en siis ole tavoitteita asettanut, enkä usko asettavanikaan. Ne ei vaan istu meikäläiselle.

MUTTA! Viime yönä heräsin äkkiä siihen ajatukseen, että en ole omistanut farkkuja ainakaan kymmeneen vuoteen!
Edellisen kerran oli farkut silloin kun olin kutraillut itseni 63 kg kokoiseksi. Ahh ja voi noita aikoja.
Silloin muistan, miten ne mustat farkut vaan livahti päälle..
Tuon kilomäärän jäädessä horisonttiin, taisi myös farkut joutua jonnekin kiertoon.

Päätin, että tarvitsen farkut. Mutta siis ostan ne vasta, kun olen siedettävissä mitoissa. Se ei siis sinällään ole tavoite, koska tajusin, että oikeasti tarvitsen sellaiset housut.
Kaapissa on monet suorat housut (töissä tarvittu), verkkarilökäreitä, kesäcapreja ja parit muut kesähousut. Mutta ei yhtään farkkuja, jotka voisi olla hyvä juuri syksyisin/talvisin jos ja kun on liikkeellä vähän epämuodollisemmissa kuvioissa.

Näitä michelinejä kun ei ole järkeä alkaa ahtaa mihinkään liian piukkaan, pitää siis odottaa, että ne katoavat tai vähenevät.

Jos ehkä vaikka pääsisi sinne 65-67 kg kohdille, niin silloin voisi ostaa farkut.
Mutta hetkinen, onko tuo tavoite??

En suoranaisesti ole päättänyt, mitä kilomäärää tavoittelen. Ehkä siksi, että siitä, että olen edes ollut 70 kg on se lähes 10 vuotta. Jos ja kun pääsen sinne, voisi katsoa, miltä se 65-67 kg näyttäisi..
Toisaalta 70 kg ei ole edes huikean kaukana, olenhan nyt jo saanut 3,5 kg joulukiloista pois.. 7 seuraavaa kiloa ei ole mahdotonta..
Hmm..

Tänään oli juoksukoulussa lepopäivä ja hyvä niin. Nimittäin jo eilen särki sekä lonkkia että polvea ja samoin tänään. Tiedä sitten mistä johtuu. Olen venytellyt kyllä, mutta koko ajan takaraivossa kummittelee se, että entäs jos lonkat sittenkin pettää. Koska jos joudun jättämään tämän juoksun pois, en kyllä rupea mitään muutakaan harrastamaan. Tunnen itseni eikä mikän muu oikein kiinnosta. Toivotaan pahinta ja pelätään parasta!
Tänään ruokana uuniperuna ja jos tekisi taas lempparisalaattiani lisukkeeksi..

9 kommenttia:

  1. Ah, oikeat farkut! Yli satakiloisena farkkulegginsit olivat se paras (ainoa) vaihtoehto. Mut nykyään on hyvännäköisiä farkkuja hiukan isommissakin koissa, ei tarvi olla 63 kg välttämättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos ostan farkut nyt, pelkään, että se antaisi luvan luovuttaa. En siis tarkoituksella ole ostanut vaatteita tähän kokoon, koska kaappi täynnä vähän pienempiä kokoja. Joihin mahdun ok ihan kohta... Ihan varmasti. Juu. Joohan?? :-D

      Poista
  2. Mie en muita housuja käytäkkään ko farkkuja. Joskus, äärimmäisen harvoin, toppahousuja. Tykkään farkuista yli kaiken ja mun reidet ja pylly on kuin tehty farkkuihin. Näyttää hyvältä vaikka painoa olis minkä verran.
    Pienet farkuthan on hirveen näkösiä sekä lihavilla, että laihoilla. Mutta nykysin tehdään kunnon farkkuja ihan joka vartalolle. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli 90-luvulla JUMALAISET farkut. Ne oli niin sexyt, että ostin toiset samanlaiset. Sit ne tietty väsähti jossain vaiheessa ja kilojakin karttui..

      Poista
  3. Ootko sä miten pitkä? :) Hyvä tsemppi sulla on päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 162, 5 cm. Eli oikeasti ihannepaino on varmaan aika alhainen.. Mut pitää olla realistinen.. :-)

      Poista
  4. Hei!
    Olen muutamaan otteeseen lueskellut sun blogia, hyvällä asenteella olet liikenteessä! Itsekin olen painoa pudottanut reilu 20 kiloa vuoden aikana ja juoksu on mullekin mieluisa liikuntamuoto. Nyt vaan on käynyt niin, että polvi ja alaselkä ei siitä tykkää ja jouduin miettimään vaihtoehtoista, yhtä tehokasta aerobista treeniä. En ole ikinä ollut mikään suuri ryhmäliikunnan fani, mutta sitten uskaltauduin Bodycombat tunnille ja se oli menoa sitten :D Kaloreita palaa ja se on todella hauskaa, nyt olen viitisen kuukautta käynyt pari kertaa viikossa hakkailemassa enkä vaihtaisi sitä mihinkään...

    Mun pointti oli nyt siis kuitenkin se, että jos sulle ei toi juokseminen sovikaan niin tsemppaa itseäsi kokeilemaan jotain muuta lajia, niitä on maailma pullollaan :)

    Paljon kuitenkin tsemppiä urakkaasi!

    -emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Mulla nuo ohjatut tunnit ei oikein toimi parista syystä: asun aika keskellä metsää, kaukana hyvistä jumppapaikoista (ja tarkoitus on muuttaa vielä syvemmälle jonnekin korpeen).
      Tunnen itseni, enkä usko, että lähden hilautumaan pitkien matkojen päähän liikunnan takia.
      Toisekseen en ala rehkiä muiden läsnäollessa :) Se ei tule tapahtumaan ikinä. Ainoa poikkeus on sali, millekään tanssitunnille tms meikäläistä ei saa. Mun koordinaatiokyky on niin huono, että sille pitäisi keksiä oma terminsä.. Kolme vasenta jalkaa on vasta vähättelyä. Eli ei ohjattuja tunteja mulle kiitos! :)
      Totta puhut kyllä siinä, että jos ei juoksu ala onnistua, sitten olisi pakko tehdä muuta. Toivon vaan, että en joudu moisen valinnan eteen..
      Hei ja onnittelut 20 kg kadottamisesta vuoden aikana - mieletön saavutus!!

      Poista