Eilen kävi hassusti: unohdin yksinkertaisesti tehdä punttitreenin! Oli kyllä tarkoitus, eikä ollut mitään lusmuilua tarkoitus tehdä, mutta käytyäni suihkussa ja muuta puuhaillessa tajusin äkkiä, että jäi sitten punttailu tekemättä.
Jälkiviisaana ehkä voisi ajatella, että hyvä niin. Lähinnä siksi, että tunnen itseni ja tiedän, että hyvin helposti jos tekee liikaa liian nopeasti, tulee se kyllästyminen ja alkaa lipsuminen.
Huomenna sit! Tosin huomenna olen liikekannalla aamusta asti koko päivän, joten juoksut jäisi iltaan. En kuulu iltatreenaajien joukkoon todellakaan, se ei vaan jotenkin maistu yhtään, mutta huomenna pitää jälleen kerran yrittää muistaa tehdä treenit kun pääsen kotiin.
Joulukiloista olen nyt siis saanut yhden pois. Ei huono ottaen huomioon, että en ole joutunut kieltäytymään kauheasti kaikesta. Jos tätä vauhtia jatkuu tarkoittaisi se kahta kiloa kuukaudessa.
Tämän tajuttuani tietenkin ärsyynnyin: "MITÄ??! Kaks kiloo kuussa! Sehän tarkoittaa, että olen kesään mennessä vasta alkumetreillä, noin 70 kg!!".
Hei pahvi, et ole ollut 70 kg vuosikausiin..
Yritin tässä äsken käydä läpi vanhempia blogauksiani, koska olen varma, että olen tästä(kin) vaahdonnut aiemmin, mutta en löytänyt: eli kyllähän me kaikki se tiedetään (vaikka ei hyväksytä), että jos ne kilot tulee hiipien, miksi niiden pitäisi lähteä räjähtämällä?
Sepä se. Kun niiden pitää lähteä sormia napsauttamalla. Miten muuten sitten??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti