Run Forrest run!

Lealta saamani haaste pulpahti eilen illalla äkkiä mieleen: "hei nythän on sunnuntai. Se tarkoittaa terävällä logiikalla ajateltuna, että huomenna on maanantai. Ja maanantaina voisi sitten aloittaa sen juoksukoulun?! Tai olla aloittamatta jälleen viikkoon.."

Päätin, että pitää yrittää muistaa asia vielä aamullakin. Makustelin vähän samalla omia ajatuksia, että tuntuuko siltä, että voisiko ja pitäisikö asiassa luistaa..

Aamulla muistin asian ja päätin sitten ryhtyä hommiin. Tuijottaessani juoksusuunnitelmaa tajusin äkkiä, että "hemmetti! Jos lähden tähän, minunhan täytyy noudattaa tätä ohjelmaa joka päivä!"
Jotenkin mieli oli huijannut ajattelemaan, että jos jotenkin vaan sinne päin vaikka tekisi, niin se riittäisi. Mutta ei tietenkään! Samaa ajatuskulkua edusti se ajatus, että vaikka en noudattaisi tuota ohjelmaa, kyllähän mä jostain jotenkin mystisesti saisin kehiteltyä itselleni tuosta noin vaan juoksukunnon ja vaikka en tekisi lähikuukausina mitään, voisin juosta sellaiset 10 km huhtikuussa heittämällä.
Siis haloo pahvi?! Mistä se kunto tulee ellei sen systemaattisesta rakentamisesta??
Miten syvälle nämä itsepetokselliset tavat ja ajatukset ovatkaan kaivautuneet.

No, tein ekan päivän ohjelman. Ja helppoahan tuo oli. Vielä.
Sen jälkeen vielä tein punteilla yläkroppaa ja vatsa- ja selkälihaslikkeet, jotka oli jotenkin käsittämättömän vaikeita tehdä.

Ai niin, lankutuksen unohdin tehdä eilen! Siis muistin sen välillä, mutta juuri esim. kun olin syömässä tai jo nukkumassa, joten se jäi. Tänään pitäisi yrittää vielä muistaa. En tehnyt sitä tuon juoksu/punttisession osana, koska opin siitä edellisestä kerrasta, että ei sitä pysty samalla kertaa tekemään rysähtämättä kesken kaiken lattialle.

Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa taas, jes! Ei ole tuollaista ihmettä tainnut kolmeen viikkoon ainakaan näkyä.