Löysin eilen kaksi blogia, jotka jäivät mieleen ja joiden pohjalta olen tässä jälleen pohdiskellut syntyjä syviä.
Ensimmäisessä blogissa minua paljon nuorempi, mutta muuten ehkä suht samoissa mitoissa ollut kirjoittaja on tehnyt huikean työn ja saanut kiloja reippaasti alaspäin. Propsit siitä!
Toisen blogin kohdalla kolahti se, että kirjoittaja on saman ikäinen ja suht saman kokoinenkin ja haluaa päästä ylimääräisistä misukoista eroon.
Ensimmäisen kohdalla ollaan jo tuloksissa, toisen tavoite on asetettu ja tien kulkeminen aloitettu.
Mitä jäin pohtimaan on sama, josta olen aiemminkin nillittänyt: aika.
Eli siis se, että jos näitä kiloja on kerrytetty vuosia, silti olen sitä mieltä, että niiden pitäisi kadota viikoissa, maksimissaan muutamassa kuukaudessa! Tietenkin! Ei voi olla niin, että ne putoaisivat yhtä hitaasti kuin tulivatkin, hiipien. Se ei vaan ole oikein! Argh!
Tuon ekan blogin kirjoittaja on jaksanut sinnikkäästi tehdä töitä ja tulokset ovat aika upeat nyt yli kahden vuoden jälkeen. Toinen bloggaaja vastaavasti suunnittelee projektiaan neljän vuoden syklillä.Ihan oikeesti hei - mun aivot ei vaan suostu tottelemaan tässä asiassa!
Järki sanoo, että näin se menee, mutta halu sanoo, että onhan se nyt kumma, jos ei se pelkkä päätös laihtumisesta laihduta vähintään 5 kg!?!
Pitääkö tässä oikeesti niin kuin hyväksyä se, että tämä on pitkä, pitkä, pitkä projekti ja minun on pakko olla kärsivällinen. Kun oikeasti kärsivällisyyteni on huonompi kuin vesikauhuisen ADHD:sta kärsivän banaanikärpäsen.
Kumpikohan toimii paremmin meikäläiselle? Se, että asettaisin jonkin tavoitteen/aikarajan (vaikkapa vuoden loppuun) vai se, että otan päivä kerrallaan..?
En ole koskaan asettanut tavoitteita, joten en osaa sanoa, miten se homma onnistuisi. Kutraillessani tein vaan työt ja paino sitten vaan putosi, ilman mitään kummempaa päivämäärää tai kilotavoitetta.
Toisaalta voisi argumentoida, että tavoitteettomuus on huono, koska sitten voi lipsua, mutta toisaalta tavoite voisi alkaa ärsyttää ja kapina iskisi. Selvästi vielä koko ajan odotan, milloin joku sivupersoonistani iskee ja heitän homman lekkeriksi..
Ja taas toisaalta: tätä juoksukoulua olen nyt noudattanut kiltisti. Tänään alkoi kolmas viikko, ja treenit meni ihan mukavasti.
Tärkeintä on kait uskaltaa kulkea omaa tietään, tässäkin asiassa, ja luottaa sen toimivuuteen! Toiselle sopii tavoitteet ja tiukatkin aikataulutukset, toinen kokee mielekkäämmäksi hitaammat muutokset ja rauhallisen etenemisen. Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita, jotka voivat hidastaa "projektia" suurestikin, tällöin aikataulutus menee tietysti uusiksi ja jopa tavoitteetkin voivat kokea muutoksia. Itse ajattelen, että tavoitteet motivoivat, mutta eivät saa olla mahdottomia, jotta matkanteko olisi mielekästä ja niiden tavoitteiden saavuttaminen (pienten ja isompien) palkitsevaa.
VastaaPoistaPeukku juoksukoulullesi! Ja tsemppiä ja iloa kaikkeen tähän laihduttamiseen liittyvään!
Muuten, en minäkään jaksa ikuisuuksiin odottaa tavoitteiden saavuttamista. Pitää niiden kilojen lähteä nopeampaa kuin ovat tulleet, koska olen melkein jo eläkkeellä, jos lähteeyhtähitaastikuinontullutkin -sanonta pitää paikkaansa. :) Elämäntapamuutoksissa pitää olla kuitenkin kärsivällisyyttä ja malttia. Ei meistä kukaan halua sitä, että kilot katoavat yhdessä yössä, mutta tulevat seuraavana takaisin. Ja niinhän käy, jos ei oikeasti tee muutosta tavoissaan, vaan pelkästään laihduttaa.
Samaa mieltä, mutta silti se on väärin!! Niiden _täytyy_ lähteä nopeammin kuin tuli, ihan vaan siksi, että pitää! *itkupotkuraivari*
VastaaPoistaOn on väärin ja pitääpitää! Ja lähteekin, tosin riippuuhan se kilo- ja vuosimäärästä! :)
PoistaNiin siis kyllä ne juhannukseksi on pois ne kilot. Kun ei vaan mietitä minkä vuoden juhannukseksi.. :-O
VastaaPoistaKyllä ne kilot lähtee, kun motivaatio ja keinot on kohdillaan! Jokainen omassa tahdissaan, hiljaakin hyvä tulee :) Ja kun paino karisee, tulee parempi fiilis ja haluaa pudottaa enemmän ja enemmän. Vastaavasti takapakkien edessä on osattava olla itselleen armollinen, siirtyä eteenpäin eikä vajota masennukseen ja/tai mässäilyyn. Elämään kuuluu epäonnistumisiakin. :)
VastaaPoistaKäy hei kurkkaamassa painoa pudottaneen blogi: jalotaito.blogspot.fi. Ruoka- ja liikuntajuttuja, vähän laihdutuksestakin. :)
Kiitti vinkistä, käyn kurkkaamassa!
VastaaPoista