Kilokiukuttelija

14.2.2014

Jotain hömppää ja hyvää

Mietin tässä ProjectMariinan blogissa käytyä keskustelua tavoitteista ja tajusin, että vaikka mitalliset tavoitteet (päivämäärät, sentit, kilot) eivät ole minua varten, näköjään jonkinlainen suunnitelmallisuus silti on.

Tämän huomaan siinä, että tuo juoksukoulu on osoittautunut oivaksi tavaksi meikäläiselle toimia. Ilman sitä olen satavarma, että lipsuisin suunnitelmista aina kun voisi. "Eihän tänään tartte, huomenna sit". Ja "Äh.. ei jotenkin nyt muka jaksais..".
Jos jonkin osaan, se on luistaminen liikunnasta!

Juoksukoulussa on joka päivälle jotain, vaikka lepoakin, ja meikähän tottelee kuin tinasotilas!
Viikon päästä sunnuntaina on sitten virallisesti juostava 5 km, joten nähdään miten juoksumatto näyttää ajan suhteessa matkaan. Eli juoksen nimenomaan niin, että noudatan maton matkamittaria.

Hassua on se, että olen niin tottunut tekemään melkein joka päivä jotain, että eilen kun oli vapaapäivä, huomasin ajatusten välillä askartelevan sen parissa, että olenkohan unohtanut jotain.. piti ihan käydä tarkistamassa ohjelmasta :D

Keskiviikkona käydessäni kaupassa minua houkutteli taas se Susuminttu-pussi, mutta tuijotin tiukasti takaisin ja ohitin sen määrätietoisesti. Ehkä siksi, että tiesin todennäköisesti saavani suklaata ystävänpäivänä.
Miehen kanssa emme tästä päivästä perusta emmekä vietä sitä mitenkään, mutta parhaan ystäväni kanssa ollaan jo vuosia harrastettu pientä muistamista ja hemmottelua: jotain hömppää ja hyvää :D

Tuo Seiska on meidän inside-joke - kumpikaan ei lehteä harrasta kuin korkeintaan kampaajalla.  Ja ystävä tietää ja muistaa minttusuklaarakkauteni, joten sitä sain jälleen.

Nyt onkin sitten jälleen edessä ongelma: syönkö levyn rivi kerrallaan vai nopeammin, jolloin kaloreita tulisi rysäyksellä enemmän, mutta sitten niiden kertyminen olisi taas ohi? Decisions, decisions..

Joka tuutista toitotetaan nyt, että kevät olisi tulossa. Olisihan se ällistyttävää ja hienoa, mutta jotenkin en uskalla moiseen vielä uskoa. Eiköhän meille niskaan sada vielä ukkoa ja akkaa miinusasteilla kuorrutettuna..

Halusin kuitenkin hiukan piristää päivää, joten kauppakäynnillä mukaan tarttui tulppaanikimput. Itse en oikeastaan ole punaisen/keltaisen ystävä, mutta pari viikkoa aiemmin ostin valkoisia ja liiloja tulppaaneja ja ne oli jotenkin niiiin aneemisen värisiä, joten päätin nyt kokeilla räväkämpiä värejä.


6 kommenttia:

  1. Tulppaanit <3!

    Unohtui kertoa, että minä maistoin-söin reissussa himoitsemiasi Susu-minttuja. Ja ihan voin vain sinua syyttää asiasta. ;) Hyviä, mutta ei tajunnan räjäyttäviä. Kerro sitten oma kokemuksesi, jos sellainen nyt edes tulee. :)

    Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himskatti, pääsit kokeilemaan herkkua!!
      Kyllä minäkin vielä.. Jos se ei ole tajunnan räjäyttävää, sitä pitäisi nimenomaan siksi olla tarjolla pienemmässä muodossa.. Voisi maistaa ja todeta, onko sen arvoista, että ottaa ylimääräisiä kaloreita.. Ja juu, tietenkin minun syy - lähetä ne ylimääräiset herkusta kertyneet kalorit tänne vaan, otan ne kontolleni :)
      Ja hyvää ystävänpäivää sinnekin!

      Poista
    2. Jaa se pussi ystäväsi tai miehesi kanssa, jos millään et saa yksin sitä syötyä. Minäkin jaoin ja tein myös ovelasti parempaan vaihtokauppaa. ;)

      Poista
    3. Mies ei tykkää minttusuklaasta (kyllä, sellainen on näköjään mahdollista?!?) eikä tässä lähellä ole ketään kaveria jonka kanssa jakaa. Pakko se on sitten joskus syödä ihan yksin... Kauhee kohtalo :-D

      Poista
    4. Hirvittävä kohtalo! :P Harmi, etten säästänyt pussistani sinulle puolia.

      Poista
  2. Tulppaanit on ihania minustakin. Ja joo, tuo tavoitteiden asettaminen on haastavaa ja henkilökohtaistakin. Pitäis löytää se itselle sopiva tapa ja tahti, iso kokonaisuus vai pienet askeleet... Mulla tuppaa tuohon ison kokonaisuuden puolelle aina menemään, toisaalta silloin ei homma kaadu pikkujuttuihin mutta välillä sitten turhauttaa kun ajattelee paljonko matkaa on vielä edessä.

    VastaaPoista