Juoksuja ja herkkuja

Päätin tehdä erillisen mukasyvällisen postauksen tuosta valheasiasta, ja tässä postauksessa taas keskitytään juoksumattoon ja, mikä tärkeintä, syömisiin :D

Tänään oli taas juoksukoulussa äärettömän ärsyttävä tehtävä: Juokse 5 km tempoa vaihdellen. Siis niinku miten?? Konttausvauhdista 100 m sprinttivauhtiin?? Ja kuinka paljon, kuinka usein, millä välillä, miten rytmitetään?
Päädyin sitten vetämään noin 400-500 m välein 100-200 m matkan nopeammin (7-7,5 km/h). Mutta vasta noin 2 km jälkeen.

Syke oli ensimmäisen kilometrin ajan ihan ok, mutta ekan tuollaisen vedon jälkeen se nousi taas sinne 80-90% tienoille.Juoksun jälkeen sykemittari kertoi, että keskiarvo oli 88% ja maksimi 103% (se taisi tulla siinä viimeisessä vedossa).

Juoksu meni siedettävän ok - eka kilometri meni sujuvasti, 1-3 km oli sellaista, että tuijottelin liikaa maton näyttöä ja viimeinen kilometri meni ajatuksella "enää kilometri!".

Mielenkiintoista oli myös, että vaikka matka oli sama, rasitus korkeampi noiden vetojen takia, kaloreita paloi 100 vähemmän kuin ekalla kerralla - eli 640 kcal!
Jos kalorien palamismäärä vähenee tätä vauhtia, siinä vaiheessa kun juoksen 10 km, mennään miinuskaloreilla :D

Eilen pähkäilin mitä tekisin ruoaksi illalla ja päädyin käyttämään pois kaikkea mahdollista pakkasesta (pitaleipää, broilerin filettä) ja jääkaapista (salaatin jämät, vihannekset). 
Kuvassa lautanen näyttää tosi täydeltä, mutta arvatkaa miten vähän yhteen pitaleipään mahtuu aineksia ja miten paljon niitä jää tuohon reunalle?!

Maustoin ja paistoin fileen paistinpannulla ja niiden valmistuttua iskin nuo pitaleivät maustumaan vielä jämämausteissa/öljyssä. Mielestäni pitaleivät on harvinaisen mauttomia ja jos voisin, paistaisin ne sisäpuoleltakin, mutta siinä menisi sitten se taskuidea ja tuloksena olisi kai jokin hampurilaiseen verrattava. Tuon syöminen on muutenkin hankalaa, joten taskuttomana menisi haarukka-veitsi -syötäväksi.

Herkuista puheen ollen - olen antanut kertoa itselleni, että uusia ikävänkauheanihania houkutuksia on taas kehitetty: Ben & Jerry'sin uudet jäätelöt..

Joitakin makuja kuulemma saa jo Suomesta.
Vaikka maailmankaikkeuden parasta jäätelöä ei enää tehdä (vanha, 90-luvun Mövenpick Chocolate Chips), nämä Ben & Jerry's jäätelöt ovat erinomaisia kilpailijoita.
Uudistettu Mövenpickin suklaa on ihan ok, mutta ei ole sitä 90-luvun voittanutta!

Maailmankaikkeuden toiseksi paras jäätelö on Pappagallon Lakritsi, mutta kuten kaikkien herkkujen kanssa, olen yrittänyt pysyä siitäkin erossa jo pitkään. Näköjään ovat muuttaneet purkin ulkonäköä siitä kun viimeksi olen sitä ostanut.

En siis osta useinkaan jäätelöä, mutta se ei tarkoita, etteikö tekisi mieli! Varsinkin noita uutuuksia tekisi mieli kokeilla, kun herkkusydän jossakin niistä mauista on kuulemma kuin Nutellaa.. (jota myös rakastan ja jätän ostamatta).
Onneksi.. niin, kai se on niin todettava, noita ei saa meidän lähikaupasta ja kauempaa ei kannata lähteä kuskaamaan kun ehtivät sulaa kotimatkalla.

Valkoisia valheita

Viikonloppuna jutellessamme ystävän kanssa tarjosin yhteen kinkkiseen tilanteeseen hänelle ratkaisuksi valkoista valhetta. Siis ei niin, että itse valehtelin, vaan ehdotin, että jos sanoisi syyksi pois jäämiselle sairastumisen tms. Hän päätti kuitenkin sanoa totuuden kun tilanne tulee eteen.

Jäi sitten itselle kuitenkin mieleen tuo käsite valkoinen valhe. Kyseessähän on valhe, piste. Jos siis kertoo muunneltua totuutta, ei se mitenkään muuta sitä, että siis valehtelee. Se, että sitä kutsuu valkoiseksi, ei tee siitä vähemmän valhetta.

Ketä varten siis tuo termi on käytössä - itseä ja omia valheita varten? Selittää itselleen sopivassa saumassa, että kyse oli vain valkoisesta valheesta, eli se ei ole sillä lailla ollenkaan vakavaa..?
Onko valkoinen valhe viattomampi, puhtaampi, ei oikeastaan valhe sittenkään? Vaan muokattua todellisuutta, korjattu vastaamaan omia toiveita/haluja..? Onko se sellainen niin-lähellä-totuutta-että-on-melkein-totta? 
Valkoinen valhe ei siis ole paha asia, ei valhe sittenkään? Mutta onhan se.

Onko valkoinen valhe kelvollinen silloin, kun ei haluta loukata toisen tunteita - ja onko kyse valkoisesta valheesta kun sanotaan ystävälle, että "ei näe ollenkaan, että olet lihonut"? "Kyllä mä susta vielä tykkään"? "It's not you, it's me"?

Huijauskeliä

Olen sitä mieltä, että tämä mokoma epätalvi huijaa nyt oikein olan takaa: se antaa salakavalasti ymmärtää, että "hei, kevät tulee ihan just, huomenna varmaan!" ja sitten kun mieli on valmiina vastaanottamaan uuden vuodenajan, se iskee vielä päälle lunta, pakkasta, ukkoja ja akkoja ainakin kuukaudeksi.

Pilvistä on ollut nyt päiväkausia ja se ärsyttää. Missä ne kaikki helmikuun aurinkoiset pakkaspäivät oikein luuhaa??
Tänään lenkillä ollessa oli taivas täysin pilvessä, kunnes hetkeksi käväisi repeytymä. Nappasin heti kuvan, jotta saisin todisteen sinisestä taivaasta.
No, tietenkin sitten kun pääsin kotiin karkasivat kaikki pilvet kauas ja nyt on ihan pilvetön taivas!
En kuitenkaan valita en.. niin harvinaista herkkua on tuo jokin outo kirkas möllöttäjä tuolla läntisellä taivaalla..

Tänään oli juoksukoulussa se rento 15 min lenkki. Onnistuin itse asiassa suht rennolla otteella sen vetämään, paitsi että loppupuolella katsomani video rupesi tökkimään ja sen säätämisessä meni hetki. Hölkkäsin varmuudeksi sitten pari minuuttia päälle, että tuli sitten otettua huomioon tuo videoviivästys.

Tällä kertaa tuijotin nyt tiukasti sykemittaria ihan sitä varten, että näen, miten homma oikein meneekään.
Syke nousi ihannetasolle jo pelkästään kävellessä (kävelen toki vähän ripeämmin). Pidän maton inklinaation 2,5, koska sitten joskus kun pääsen tuonne maantielle, se ei tosiaan ole mikään suora viiva, ja on ehkä hyvä rakentaa edes vähän vastusta jo matolla..
Sitten kun hölkkäsin, sykkeet huiteli heti yli 80%, jopa yli 90%.. Laskin inklinaation 2 ja tiputin hölkkänopeuttakin, mutta sillä ei ollut merkitystä sykkeiden osalta. Kun ne kerran oli nousseet tuonne, siellä ne sitten pysyivät!

Huomenna lepopäivä ja sitten muka pitäisi taas pystyvä vetämään 5 km.. yeah, right..

Johan sopan keitti!

.. tai siis voisi keittää :D

En siis muistanutkaan, että olin sittenkin tilannut Ebayn kautta sen soppakulhon. Se teki matkaa pari viikkoa, joten ehdin sen jo unohtaa kokonaan.
Kulho on toivottavasti nyt sopivan kokoinen!
Tarkoitus oli testiajaa se ekan kerran tänään, mutta eilen en löytänyt mistään aamiaiskulhoani, joten piti ottaa tämä käyttöön. Kyllä tämä tänäänkin pääsee käyttöön!

Se, mitä en muistanut tilatessa ollenkaan tarkistaa, on, että voiko tuon pestä astianpesukoneessa.. Kiinnitin vain huomiota kokoon, että olisi mahdollisimman iso.

Värivaihtoehdoista olisin oikeastaan halunnut sinisen tai vihreän, koska ne ovat lempivärejäni, mutta meidän keittiössä ei ole mitään sen väristä, joten päästin sitten ottaa tuollaisen oranssisen.
Ja tulihan mukana sitten vielä tuollainen kaunis puinen kansikin kulholle, joten nyt pitää olla tyytyväinen hetken aikaa! :P

Ja juu, tiedän, ostoksia pitäisi tehdä kivijalkakaupoissa eikä Kiinassa sijaitsevissa nettikaupoissa, mutta kun en löytänyt mitään sopivan kokoista ja hintaista (ja näköistä) täältä päin!

Eilen sitten oli se päivä, eli 5 km juoksu.. ja se onnistui!
Oli se aika raskasta välillä. Vaikka koneella pyöri mielenkiintoinen leffa, huomasin vilkuilevani välillä kuitenkin juoksumaton näyttöä. Lähinnä ällistyneenä siitä, miten hitaasti ne metrit eteni! :D
Ihan välillä pääsin hetkeksi "flow"-tilaan, mutta koska jälleen kerran kiinnitin siihen huomiota, se katosi.. argh!

Ja ne sykkeet!! Kolmen kilometrin kohdalla aloin tarkkailla sykemittaria. Voi siis olla, että jo sitä ennen oli huikeita lukuja, mutta ainakin siitä eteenpäin oli. Syke oli yli 90% ja loppupuolella se kävi 102% (ja siis ihanneväli on 61%-77%..).
Sykemittari kertoi, että sykkeen keskitaso oli 91% ja maksimi tuo 102%.

Mitenköhän tuohon pitäisi suhtautua? Olen sitä mieltä, että tuo korkea syketaso johtuu joko siitä, että olen täysin rapakunnossa, tai sitten näistä kiloista. Mutta luulisi, että kuuden viikon juoksukoulun aikana kunto olisi edes vähän kohonnut (??!). Ei ehkä sittenkään.

Mietin, että miten jatkan: tiputanko hölkkänopeutta ryömimistasolle, jotta syke pysyy alhaalla lenkin ajan, vai vedän käsketyn ajan/matkan ja annan sykkeiden huidella missä haluaa..??

Tuossa eilisessä sessiossa muuten paloi muuten 740 kcal! (Josta vain 20% rasvaa, koska ei oltu rasvanpolttosyketasolla..). Viime viikon kokonaiskulutus oli kans ihan hyvä, 3505 kcal.. En tosin jaksa tuota seurailla, mutta kun nyt tsekkasin tuon eilisen tiedot, näin sattumalta tuon koosteen :)

Niin ja eihän tuo ollut vielä tuossa!
Torstaina lukee ohjelmassa taas 5 km juoksu?! Eihän tää nyt näin pitänyt mennä, eihän?? Eikös se riitä, että painoin niska limassa lenkin jo kerran.. EI kai sitä nyt aleta toistamaan hemmetti enää ;)

Ja vielä yksi kiukuttelu: tarvitsen tuossa juoksukoulussa selkeät ohjeet ja määreet. Lauantaina ohjelmassa luki: "Juokse lyhyehkö lenkki vain huvin vuoksi. Älä yritä suorittaa mitään.". Ja huomenna on vuorossa: "Tee rauhallinen ja rento 15 min juoksulenkki".
Siis mitä v****a?? Lyhyehkö?? Huvin vuoksi?? Rauhallinen ja rento??
Eihän nuo ole mitään määreitä ja mittoja!
Miten minä päätän lyhyehkön matka? Tai rauhallisen ja rennon? Superraivostuttavaa!
No lauantaina hölkkäsin sitten sellaisen 30 min lenkin, olikohan jotain 2-2,5 km.
Ja huomenna? Saa nähdä.

Nyt riittää tältä päivältä kysymys- ja huutomerkit! Ei ku.

Kilometrit lähestyy

Juoksukoulun kuudes viikko alkaa lähestyä loppuaan.. uskomatonta. Vastahan mä aloitin sen?! Sunnuntaina pitäisi sitten juosta se 5 km.. huuuhh..
Pitää keksiä jotain pidempää katsottavaa, että pysyy huomio siellä missä pitää, eli ruudulla :D Minä en nimittäin voi juosta/kävellä matolla ilman, että on tietokoneelta jokin sarja/leffa menossa. Muuten tuijotan maton ruutua ja odotan, milloin yksittäiset metrit muuttuu kymmeneksi metriksi, sadaksi metriksi, kilometriksi.. Juu ei kiitos!

Viikonloppuna ehditään pitkästä aikaa tavata ystävän kanssa. Tarkoitus on mennä syömään hyvin, parantaa maailmaa, haukkua miehet, päivittää oman ja muiden elämän kuulumiset.. eli tiedossa ihana upload/download -sessio!

Painon muutosta on sen jälkeen turha odotella muuten kuin siis ylöspäin. Tammikuussa kun käytiin miehen kanssa Amarillossa, taisi mennä melkein viikko, ennen kuin sen päivän syömiset oli kadonneet painoluvuista.
Mutta ei haittaa, ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa - ja tietenkin ihana syödä jotain herkkua.
Ei siis pidä unohtaa koskaan, että meikäläinen elää syödäkseen, ei syö elääkseen!
Ja siitä en voi luopua, enkä haluakaan. 

Itsetunnon ihmetys

Olen tässä nyt viime aikoina etäterapoinut yhtä sukulaistyttöä chättäilemällä hänen kanssaan.
Parikymppinen tyttö, aika raju lapsuus ja nuoruus ja nyt sitten kaikenlaisia psyykkisiä ongelmiakin.

Jäin kuitenkin miettimään monien jutteluiden jälkeen tuota itsetunto-ongelmaa - miten se on niin monen ihmisen (ja monesti naisen, ja monesti ylipainoisen naisen) ongelma.
Ja pohdin; kumpi tuli ensin, huono itsetunto vai kilot?

Vaikka itsellä ulkonäkö on tuolla "kuin Tuksu huonona päivänä viikonlopun grillijuhien jälkeen" -viivalla ja siis kiloja on, on minulla aina ollut hyvä itsetunto. Mitkään koettelemukset mitä on tullut (ja onhan niitä), eivät ole pystyneet horjuttamaan itsetuntoa. Meikä on vaan niin paras!

Mutta miten voisi auttaa toisen itsetunnon rakentamisessa?
Koska minulla ei sen suhteen ole ongelmaa, on vaikea asettua toisen asemaan ja ymmärtää, miksi ihminen (ja siis yleensä nainen.. ja vielä ylipainoinen nainen) ei jotenkin vaan näe, miten hän on ainutlaatuinen, hieno yksilö, joka ansaitsee vain parasta?

Tiedän, kun tarpeeksi kauan kuuntelee loukkauksia, ilkeyksiä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa, sitä alkaa uskoa tois(t)en sanomisiin.
Ja tätä en vaan ymmärrä. Miten kukaan ulkopuolinen voi sanella, millainen on, ja mikä on hyvää ja mikä huonoa ihmisessä?

Miksi ihminen kuuntelee tai siis kuulee vain ne negatiiviset asiat itsestään, mutta ei kuule niitä hyviä asioita? Tai jos kuuleekin, asettaa enemmän painoarvoa sille panettelevalle, ilkeälle, alistavalle viestille?

Toivon niin, että voisin avata tällaisen ihmisen pään/sydämen ja kaataa sinne sankokaupalla rakkautta ja arvostusta itseään kohtaan, itsensä arvostamista ja arvottamista. 
Tekisi mieli ravistella olkapäistä ja karjua "HEI OLET AINUTLAATUINEN; TOSI JEES TYYPPI!". Mutta ei se taida auttaa. Ei se kannettu vesi kaivossa pysy, eikä itsetuntoa pysty toiselle rakentamaan.

Tukena voi olla siinä rakennustyömaalla, mutta harmillisen vähän on noita rakennustyömaita ihmisillä pystyssä.. eikö sitä osata, uskalleta, jakseta, haluta vai kyetä tekemään, sitä työtä itsensä arvostamiseksi..?

Tavoiteajatelmia

On tässä nyt jonkin aikaa keskustelu tavoitteista, niiden tarpeellisuudesta ja millaisia kukakin itselleen asettaa.
Itse en siis ole tavoitteita asettanut, enkä usko asettavanikaan. Ne ei vaan istu meikäläiselle.

MUTTA! Viime yönä heräsin äkkiä siihen ajatukseen, että en ole omistanut farkkuja ainakaan kymmeneen vuoteen!
Edellisen kerran oli farkut silloin kun olin kutraillut itseni 63 kg kokoiseksi. Ahh ja voi noita aikoja.
Silloin muistan, miten ne mustat farkut vaan livahti päälle..
Tuon kilomäärän jäädessä horisonttiin, taisi myös farkut joutua jonnekin kiertoon.

Päätin, että tarvitsen farkut. Mutta siis ostan ne vasta, kun olen siedettävissä mitoissa. Se ei siis sinällään ole tavoite, koska tajusin, että oikeasti tarvitsen sellaiset housut.
Kaapissa on monet suorat housut (töissä tarvittu), verkkarilökäreitä, kesäcapreja ja parit muut kesähousut. Mutta ei yhtään farkkuja, jotka voisi olla hyvä juuri syksyisin/talvisin jos ja kun on liikkeellä vähän epämuodollisemmissa kuvioissa.

Näitä michelinejä kun ei ole järkeä alkaa ahtaa mihinkään liian piukkaan, pitää siis odottaa, että ne katoavat tai vähenevät.

Jos ehkä vaikka pääsisi sinne 65-67 kg kohdille, niin silloin voisi ostaa farkut.
Mutta hetkinen, onko tuo tavoite??

En suoranaisesti ole päättänyt, mitä kilomäärää tavoittelen. Ehkä siksi, että siitä, että olen edes ollut 70 kg on se lähes 10 vuotta. Jos ja kun pääsen sinne, voisi katsoa, miltä se 65-67 kg näyttäisi..
Toisaalta 70 kg ei ole edes huikean kaukana, olenhan nyt jo saanut 3,5 kg joulukiloista pois.. 7 seuraavaa kiloa ei ole mahdotonta..
Hmm..

Tänään oli juoksukoulussa lepopäivä ja hyvä niin. Nimittäin jo eilen särki sekä lonkkia että polvea ja samoin tänään. Tiedä sitten mistä johtuu. Olen venytellyt kyllä, mutta koko ajan takaraivossa kummittelee se, että entäs jos lonkat sittenkin pettää. Koska jos joudun jättämään tämän juoksun pois, en kyllä rupea mitään muutakaan harrastamaan. Tunnen itseni eikä mikän muu oikein kiinnosta. Toivotaan pahinta ja pelätään parasta!
Tänään ruokana uuniperuna ja jos tekisi taas lempparisalaattiani lisukkeeksi..

Minuuttimaniaa

Juoksukoulussa oli tänään "juokse 15 min "sinne" ja kävele ja juokse takaisin".
Jaksoin juosta tuon 15 min ja "takaisin" tullessa vedin välillä pari minuuttia juoksua ja välillä kävelin ripeästi.
Katsoin siis matkaa kun olin juossut sen 15 min ja huomasin, että pitää maton mittariin saada 3,4 km, jotta olisin tehnyt ikään kuin sen oikean mittaisen matkan.

Kun mietin sitä, että viikon päästä sunnuntaina kun pitää mitata ja juosta 5km, tulee siihen menemään hemmetin pitkä aika!

Ensin tein monimutkaisia korkeamman matematiikan laskukuvioita, kunnes tajusin, että jos matolla nopeuteni on nyt 6,3 km/h, minullahan tulee menemään siihen 5 km melkein tunti.

Aikamoinen hyppäys, kun ensi viikon aikana matkat tulee olemaan sellaista 20-25 minuuttia.. Ja
sunnuntaina pitäisi jaksaa vetää jotain 45-50 min lenkki.. Phew.

Olen  nostanut hölkkänopeutta 6,3 km:iin nyt viime päivinä, mutta en mitenkään voin nostaa sitä enempää.
Nimittäin jos tarkoitus on se, että juostaan ihannesykealueella, that is so not happening.

Muutin sykemittarissa ihannesykealueen esittämistavan prosenteiksi, niitä on jotenkin helpompi seurata.

Ihannealueeni olisi 61-77%. Kun hölkkään, olen jatkuvasti 80%, jopa 90%.. Jos haluan laskea sykettä ihannealueelle, joudun pudottamaan juoksunopeuden jonnekin alle 5 km/h.. ja silloin se tarkoittaa, että juoksen ihan jumalattoman hitaasti.. se tarkoittaa, että juoksisin sen kuuluisan 10 km viiden viikon päästä kahden tunnin ajan.. Ei taida tässä yhtälössä nyt kaikki mennä ihan oikein..

Jotain hömppää ja hyvää

Mietin tässä ProjectMariinan blogissa käytyä keskustelua tavoitteista ja tajusin, että vaikka mitalliset tavoitteet (päivämäärät, sentit, kilot) eivät ole minua varten, näköjään jonkinlainen suunnitelmallisuus silti on.

Tämän huomaan siinä, että tuo juoksukoulu on osoittautunut oivaksi tavaksi meikäläiselle toimia. Ilman sitä olen satavarma, että lipsuisin suunnitelmista aina kun voisi. "Eihän tänään tartte, huomenna sit". Ja "Äh.. ei jotenkin nyt muka jaksais..".
Jos jonkin osaan, se on luistaminen liikunnasta!

Juoksukoulussa on joka päivälle jotain, vaikka lepoakin, ja meikähän tottelee kuin tinasotilas!
Viikon päästä sunnuntaina on sitten virallisesti juostava 5 km, joten nähdään miten juoksumatto näyttää ajan suhteessa matkaan. Eli juoksen nimenomaan niin, että noudatan maton matkamittaria.

Hassua on se, että olen niin tottunut tekemään melkein joka päivä jotain, että eilen kun oli vapaapäivä, huomasin ajatusten välillä askartelevan sen parissa, että olenkohan unohtanut jotain.. piti ihan käydä tarkistamassa ohjelmasta :D

Keskiviikkona käydessäni kaupassa minua houkutteli taas se Susuminttu-pussi, mutta tuijotin tiukasti takaisin ja ohitin sen määrätietoisesti. Ehkä siksi, että tiesin todennäköisesti saavani suklaata ystävänpäivänä.

Miehen kanssa emme tästä päivästä perusta emmekä vietä sitä mitenkään, mutta parhaan ystäväni kanssa ollaan jo vuosia harrastettu pientä muistamista ja hemmottelua: jotain hömppää ja hyvää :D

Tuo Seiska on meidän inside-joke - kumpikaan ei lehteä harrasta kuin korkeintaan kampaajalla.  Ja ystävä tietää ja muistaa minttusuklaarakkauteni, joten sitä sain jälleen.

Nyt onkin sitten jälleen edessä ongelma: syönkö levyn rivi kerrallaan vai nopeammin, jolloin kaloreita tulisi rysäyksellä enemmän, mutta sitten niiden kertyminen olisi taas ohi? Decisions, decisions..

Joka tuutista toitotetaan nyt, että kevät olisi tulossa. Olisihan se ällistyttävää ja hienoa, mutta jotenkin en uskalla moiseen vielä uskoa. Eiköhän meille niskaan sada vielä ukkoa ja akkaa miinusasteilla kuorrutettuna..

Halusin kuitenkin hiukan piristää päivää, joten kauppakäynnillä mukaan tarttui tulppaanikimput. Itse en oikeastaan ole punaisen/keltaisen ystävä, mutta pari viikkoa aiemmin ostin valkoisia ja liiloja tulppaaneja ja ne oli jotenkin niiiin aneemisen värisiä, joten päätin nyt kokeilla räväkämpiä värejä.

Tämähän edistyy!

Nyt on viime päivät pukannut kiirettä ja työhommia siihen malliin, että ei ole edes ehtinyt blogata. Kauheeta! Joku roti pitäisi tässäkin olla, että ehtisi notkua vähän enemmän täällä kirjoittamassa ja kommentoimassa :D

Toissa päivänä napsahti vaakaan 77,6 kg! Eli lähtöpainosta 81 kg on päästy taas nytkähdys alaspäin.
Huomasin yhtenä päivänä, että sellaiset toppahousut/haalarit, joita käytän metsälenkeillä, tuntuivat kiinni vedettäessä vähän väljemmältä. Siis loppusyksyn ajan oli tuon alimman michelinin kohdalla aina sellainen vetoketjun taukopaikka, kun piti vetäistä pötsiä sisään ja nykäistä vetoketju kiinni. Housut tuntui myös hyvin tiukoilta. No nyt on tuo taukopaikka kadonnut ja vetoketju menee kiinni ok.

Harmittavaa kyllä, pehmeä mittanauhani on kadonnut. Olisi voinut olla hauskaa mitata tuo ruhon ympärimitta ja katsoa tapahtuuko siinä mitään. Ja sellaista metallista mittanauhaa ei oikein hotsita käyttää.. Pitää sitten mittailla vaatteilla.

Mutta eipäs nyt innostuta liikaa - nythän olen vasta viime vuoden loppupuolen luvuissa, pari kiloa pitäisi kadota, että voisi sanoa, että oikeesti on edistytty.

Tuli muuten mieleen, että tapaan tuossa lähiaikoina yhden työkuvioista tutun henkilön, jota en ole nähnyt vuoteen. Nythän olen tietenkin itse iloisena menossa tapaamisen ajatuksella "jeh, joulukilot lähteneet ja vähän päälle!", mutta hänen näkökulmastaanhan olen lihonut..  koska viimeksi kun on nähty, olin jotain 75 kg.. Elämä on kyllä epäreilua :D

Olen taas alkanut ostaa välipalaksi jo yli vuosi sitten löytämääni juomaa: Alpron Hazelnut drink. Vegaaninen tuote, hyvän makuinen ja antaa hyvin energiaa, suosittelen!
Kun en aamiaisen ja päivällisen lisäksi mitenkään voi tai jaksa vetää lounasta, tuo juoma ajaa hyvin lounaan asian.

Tuota myydään sellaisina kolmen kappaleen tetrapakkauksina. En löytänyt kuvaa pakkauksesta, enkä ala kuvaamaan omaa purkkia, kun nuo itse otetut kuvat on välillä niin armottoman surkeita..

Juoksukoulussa oli tänään pisin juoksusetti kertaakaan: 10 + 10 - eli juoksin matolla 10 min "sinne ja saman tien "takaisin" 10 min.. eli putkeen 20 minuuttia.
Ihan ok meni. Loppupuolella olin lähellä joutua/päästä flow-tilaan, mutta menin hölmö ajattelemaan asiaa, ja se katosi sitten jonnekin ajatusten Timbuktuun..

Haukotus

Tiedä sitten johtuuko kelistä (pilvien roikkuminen nenän korkeudella, vesisade, hämäryys), mutta tänään on väsyttänyt aivan armottomasti.
Päikkäreitä en valitettavasti osaa nukkua, joten ehkäpä sitten illalla uni maistuu tavallista aiemmin.

Juoksukoulun ohjelmassa oli tänään "rauhallinen pitkä kävely". No, minähän pidin huolen, että syke pysyi ihannevälillä ja nostin maton inklinaation 4,5 :P
Tähän asti maton kulma on ollut 2, mutta mietin, joska huomisesta alkaen nostaisin sen 2,5. Hiljaa hyvä tulee.. Se ei kyllä sitä kilometrimääräongelmaa muuta, mutta ainakin nostanee rasitustasoa hiukan.

Samoin on kolottanut olkapäätä.. ja siis sitä olkapäätä, joka ei ole koskaan kipeä. Toinen on lähes kroonisesti kipeä, mutta tämän epäilen nyt tulleen siitä, että vaihdoin puntit liian nopeasti (?) isompiin. En kyllä ihan sitä usko - miten siirtyminen 1 kg 2 kg punttiin muka rikkoisi olkapään..?
Pitää taas muistaa tänään jalkoja venytellessä kokeilla venytellä noita olkapäitä. Toissapäivänä kun päätin muistaa myös yläkropan venyttelyn, huomasin, että koko yläselkä oli todella jumijäykkä ja silloin huomasin, miten olkapäähän sattui kunnolla.
Mulle venyttely on aina ollut sellainen pakollinen paha, jonka unohdan ja josta luistan - siihen asti, että kroppa muistuttaa iästä, jäykkyydestä ja venyttelyn hyvästä vaikutuksesta :D

Matto vs. maantie

Tänään oli sitten vuorossa se pelätty 15 min. putkeen vedetty juoksu.
Ihan hyvin meni, olisi voinut jatkaa tarvittaessa, mutta mukava oli, kun loppui :D
Eniten pelkään, että tuo lonkka alkaa oireilla tai pettää. Muutaman kerran on käynyt niin, että jos olen ottanut varomattomasti askeleen vinoon, on lonkassa tuntunut sellainen kuuma, pieni, terävä kipu. Kun nyt ei tämä homma kaatuisi siihen..

Mutta voihan tämä vielä muuhun kaatua! Huomisen kohdalla lukee ohjelmassa: "Vapaa. Pystyt jo juoksemaan 2,5 km ja koko lenkin pituus on 5 km". Ei muuten ole, enkä muuten pysty!

Tänään siis piti juosta 15 min ja "kävellä kotiin". Koska siis juoksen matolla, olen tehnyt niin, että katson paljonko matkaa on mennyt "sinne päin" mennessä ja kävellyt sitten saman matkan "takaisin".
Tänään juostuani 15 min oli matkaa mennyt 1,7 km. Kävelin siis "takaisin" siten, että mittariin tuli 3,4 km. Mutta siis eihän tuo ole vielä lähelläkään 5 km!
Matolla juoksiessani siis teen lyhyemmän matkan vaikka aikaa menisi se, mitä pitääkin..
Mitä tämä tarkoittaa siinä vaiheessa, kun pitäisi juosta 7,8, tai 10 km..? Oikeasti taidan kyetä siis huomattavasti lyhyempään matkaan..?!
Sunnuntaina tulee siis täyteen neljä viikkoa juoksukoulua. Miten se aika meneenkin näin nopeasti..??
Mietin vaan, että kun joskus maalis-huhtikuussa pääsen tuonne maantielle hölkkäämään, kykenen varmastikin vaan joihinkin mitättömiin matkoihin kun kunto sittenkin niin huono (??)..

Aamulla päätin ottaa jugurttia marjoilla -aamiaisen sijaan marjoja jugurtilla :D Pakkasessa on vielä niin paljon poimittuja marjoja (paitsi mansikat ostettuja), että pitää alkaa niitä vähän tiheämmin syödä. Ja huom: Alkaa SYÖDÄ. Ei alkaa SYÖMÄÄN senkin Kotimaisten kielten keskus, jonka luvalla kieltä saa nyt rapauttaa vapaasti!!

Annos näytti lautasella niin ihanalta, joten päätin ottaa siitä kuvan, mutta tuo kuvahan on ihan kauhean näköinen?!
Näyttää siltä, kun tuossa olisi ruokaa vaikka useammalle, mutta ne marjat on tuossa keskellä siten, että muut ruoat on vain niiden päällä. Nuo pähkinät näyttää kik-herneille ja banaanit kaalille :D
Voin silti kertoa, että oli erittäin ihana aamiainen!

Pihalle palelemaan

Näköjään nyt tulee kaikenlaista mielenkiintoisen oudon kummallista tutkimustulosta taas.
Viimeisimpänä se, että kylmässä värjöttely vastaa tunnin kuntoilua!
Jep jep.
Hyvä esimerkki taas otsikosta, joka lupaa vähän muuta kuin itse artikkeli: otsikosta tulee fiilis, että "vaatteet veks ja hankeen 10 minuutiksi - päivän treenit suoritettu"! Kun oikeasti kyse lienee kylmässä treenaamisesta..

Jos alkuperäinen otsikon lupaama oletus pitäisi paikkansa, kaikki suomalaiset työmatkalaiset kuluttaisi kaikki tarvittavat läskikalorit pelkästään odotellessaan bussia tai junaa talviaamuna.. Eikä muuta treeniä sitten tarvittaisikaan.

Ja se siis tarkoittaisi myös sitä, että meikäläisen ei tarttis tehdä mitään juoksukoulua, kun vaan metsälenkille pakkasella vähän vähissä vaatteissa ja a vot, olisin parissa viikossa 54 kg!

No, sitä odotellessa..
Huomenna juoksukoulussa olisi suoraan sitten vaan 15 min juoksu. Kauhistelin sitä hetken kunnes tajusin, että tämän päivän treeni (1+7+2+7) on vain minuutin vähemmän hölkkää kuin tuo huominen :D
Okei, tänään oli välissä hetki kävelyä, ja huomenna pitää sitten mennä tohottaa 15 min putkeen, mutta melkein sama määrä hölkkää sitten loppujen lopuksi..

Houkutuksia pukkaa nyt näköjään koko ajan: mies kävi eilen kaupassa ja kysyi, mitä sipsejä haluan viikonlopuksi. Yritin valistaa tämän hetkisestä kaventumisprojektista ilman, että verenpaine nousi kovin paljon yli 225/150... Idiootti.
Ja tänään Hesarissa oli jälleen ihaaaana resepti.. vähän sama kuin se Millionaisre's Shortbread, jota tein ennen joulua. Snikkeri-patukat näytti aika herkullisilta. 
En kyllä oikeasta Snickersistä niin hirveesti perusta, joten en tiedä, tykkäisikö tuosta.
Joka tapauksessa päätin, että tällä hetkellä en tuota tee. Joskus ehkä, mutta nyt en.

Puhinaa turhasta

Osui tuossa surffaillessa sattumalta silmiin artikkeli, joka ärsytti suunnattomasti. Siis ei itse asia sinänsä, vaan se, että ihan oikeesti: mikä ihmeen nollatutkimusartikkeli tuollainen oikein on??
Siis ehkä eniten ärsytti se, että artikkeli tuntuu olevan joku palstan täyte.. tai sitten joku harjoittelija on saanut tehdä ekan juttunsa.
Jutussa ei siis ollut sisällöllisesti mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään uutta. Ei mitään sellaista, mitä ei olisi jo tuhannesta eri lähteestä lukenut ja kuullut triljoona kertaa!
"Herkuttelitko? No syö seuraavana päivänä paremmin". Siis haloo, ihan oikeesti. "Liiku! Nuku". Ääähh... Enpä olekaan ikinä kuullut sellaisesta, että liikkumisella olisi merkitystä terveyden/laihtumisen osalta..

No okei, jutun alkuperäinen lähde on Huffington Post, joka siis koostuu eri asiantuntijoiden kirjoituksista. Ja kun katsoo alkulähdettä, juttu on hiukan pidempi ja syvällisempi.

Ehkä tuohduin nyt vaan siitä, että jotenkin tuo juttu on lukijaa aliarvioiva. Sellainen mauton kevytversio..

Phew. Nyt on purettu pahin ärtymys :)

Jälleen tänään juoksukoulussa (1+5+5+1) oli tahmeaa meno. Johtuneeko siitä, että tänään en millään tuntunut heräävän.. olisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään. Huomenna on lepopäivä, eikä saanut "tehdä yhtään mitään". Hah.. aion kuitenkin kapinallisena käydä metsälenkin koirien kanssa, tuli juoksukoulujumalat sitten viskomaan ukkosta ja salamoita päälle tai ei!

Kulutetut kal.. eikun rahat

Sain tuosta Kanelin blogissa käydyn keskustelun pohjalta pienen pohdinnan aiheen:

Jos ei mietitä sitä, miten paljon on mennyt rahaa kaikkiin epäterveellisiin herkkuihin elämän aikana, paljonkohan on mennyt erilaisiis laitteisiin, joilla on sitten yritetty pudottaa kiloja?

Yritän muistella mitä kaikkea olenkaan ehtinyt jo ostaa ja käyttää (tai olla käyttämättä) kaikkien näiden vuosien aikana.

80-90 -luvun vaihteessa soutulaite. En muista hintaa yhtään, mutta markka-aikanakin oli aika kallis, olisko ollut jotain 600 mk (eli noin 100 euroa).

Sitten sellainen pieni askelstepperi - sellainen aika rinkula. Siinä oli siis jonkinlaiset käsitukiputket, mutta se ei kestänyt mitään käyttöä! Se hajosi muistaakseni jostain hitsauskohdasta, joten sitä ei voinut korjata. Taisi olla Anttilasta. Ekalla kerralla kävin vaihtamassa uuteen,  mutta kun sekin hajosi, taisin ottaa rahat takaisin kun ei niillä tainnut olla enää noita malleja. Taisi olla jotain 200-300 mk.

90-luvun puolessa välissä sitten salikortti parin vuoden ajan. En yhtään muista hintaa per kuukausi, mutta kyllä siihen nyt varmasti useampi sata euroa meni.

Sitten taisi tulla sellainen kunnon isompi stepperi. Ajan kanssa sekään ei kestänyt käyttöä (??), sen pumput jotenkin alkoi "laahaamaan" tai jotenkin petti.. Takuuta ei tainnut ollut olla enää pitkiin aikoihin, joten se meni sitten kai jossakin vaiheessa roskiin.Se taisi olla aika tyyris aikoinaan, olisko ollut jotain 300 euron pintaan.

Seuraavaksi vuorossa oli kuntopyörä. Se ei itse asiassa mennyt koskaan rikki :) Se oli jokin parempi merkki, joten hintakin oli varmaan jotain 300 euroa.

Kuntopyörän vaihdoin sitten kaverin kanssa päittäin siten, että sain häneltä lainaan penkin, tangon ja painoja. Se osui ajallisesti siihen vaiheeseen, kun treenasin itseni kutrailemalla 74 kilosta 63 kg.. Oi niitä aikoja!

Kaveri halusi penkin sitten jossakin vaiheessa takaisin, mutta en halunnut kuntopyörää enää meille.
Nimittäin meillehän hankittiin sitten sellainen kuntokeskus.
Tuossa kuvassa oleva taisi olla aika samanlainen. Se oli tarjouksessa (siksihän se tietenkin ostettiin..), maksoi 299 euroa.
Tuo toimi ihan ok, mutta eihän sitä sitten itse jotenkin jaksanut vaivautua kovin kauaa.

Viimeisenä tuli sitten tuo juoksumatto. Se olikin kaikkein kallein kapine ikinä, 1200 euroa (!!). Siksi onkin tässä vuosikaudet potuttanut, kun niin kallis laite on vaatetelineenä..

Lisäksi on tietenkin ostettuna puntteja, tasapainolauta, kuminauhoja jne.
Niiden hintaa en pysyt edes arvioimaan.

Jos nyt yrittää jotenkinkaan laskea mitä tämä kaikki on tullut maksamaan, kokonaishinnaksi tulee ainakin 2500 euroa. Jessus.. And nothing to show for it..

Kaloripolttoa

Nyt on palanu kaloreita niin, että hitaampia heikottaa!

Lumen kolaus ja metsässä polkujen avaaminen kahlaamalla: helposti menee päivässä 600 kcal liikuntaan. Kelpaa kyllä :) Tosin, heti kun polut on auki ja uutta kolattavaa ei tule, on ainoa kalorin kulutus sitten tuosta juoksukoulusta. Joka muuten tänään tuntui jotenkin todella tahmaiselta. Vuorossa oli jälleen 2+5+5+2 ja meni silleen ihan ok, mutta raskaalta tuntui.

Tuo netistä löytämäni kuva kyllä kertoo niin todellisuuden: mikä ihme siinä on, että koiran pitää mennä makaamaan sille kolaamattomalle pätkälle, kerta toisensa jälkeen?  Kun kolaan yhden alueen, koira siirtyy muualle (kolaamattomalle alueelle) ja sitten kun lähestyn sitä, se siirtyy tietenkin uuteen, auraamattomaan kohtaan. Jos kyse olisi alustan pehmeydestä, pihan reunamillahan sitä pehmeyttä löytyisi vaikka kuinka paljon??

Testasin eilen ruokana paistettua halloumi-juustoa. En ole mikään juustoihminen, enkä siis yleensä syö juustoa missään (paitsi niissä juustonaksuissa, mozzarella-stickseissä ja pizzerian pizzassa). Luin ohjeita ja paistoin juuston (kun ei viitsi grillata vielä tähän aikaan helmikuusta) rapeakuoriseksi.
Eihän tuo oikein millekään maistunut, mutta eniten tökki rakenne: kuin kumia olisi pureskellut.
Ja kun monessa paikassa luki, että "päältä rapea, sisältä pehmeä". Juu ei. En sitten tiedä kuinka kauan tuota olisi pitäny paistaa, että se olisi pehmennyt sisältäkin.. Meni sitten loput koirille..

Tehotyöntelyä

Juu, tulihan sitä lunta sitten, vähän enemmänkin..
15 cm oli sitä ihteään aamulla maassa odottamassa toimenpiteitä. Hetken mietin, josko ottaisin avuksi konevoimat - olisi siis ollut mahdollista, mutta sitten päätin ottaa kolauksen treeninä.
Ja sitä se kyllä myös oli!

Yleensä kolaamiseen menee noin puoli tuntia, ja lunta lienee silloin puolet tuosta.
Nyt kaikkea oli tuplasti: lunta, kolausaikaa ja kaloreita!

Kolaamiseen meni 1 h 15 min ja oli se kyllä aika työtä. Lumi ei ollut raskasta, mutta kyllä sitä aika paljon sai työntää eteenpäin. Ja se mikä ärsytti erityisesti, oli pihan epätasaisuudet tai oksat/kivet ym. Kola tökkäsi niihin usein ja hyvin alkanut kolausrivi tyssäsi siihen.
No, selätettiin tuo lumimäärä ja tuloksena paloi 691 kaloria!
Nyt aamiaisen ja pitkän sanomalehden lukusession jälkeen tunteekin kropassa, että jotain on tehty. Ja tänään piti olla lepopäivä :D

Eilen tein pitkästä aikaa illalliseksi/päivälliseksi (tiedä sitten kumpi kyseessä jos ruoka nautitaan klo 18 maissa illalla) kasvislautasen. Sen tekisi mielellään useamminkin, mutta sen oleellisin ainesosa on basilika, ja jos sitä on muistanut ostaa, voi tuon nauttia.
Koska jos tykkään kurkusta, tykkään yhtä lailla tomaatti-sipulissalaatista basilikan kera!

Jos muistan vaan ostaa, lautaselle kuuluu myös avocadoa, mutta sen unohdin tällä kertaa kauppaan.

Kun lunta on tullut nyt sen verran reippaasti, saattaa koirien kanssa metsälenkillä joutua vähän tekemään töitä polkujen aukiraivaamiseksi. En yleensä viitsi vaivautua ottamaan sykemittaria lenkille (kun ei normaalilla kelillä metsässä haahuilu kovin rasittavaa ole), mutta tänään ajattelin kokeilla. Saa nähdä nouseeko syke yhtään.